United States or Myanmar ? Vote for the TOP Country of the Week !
Suruisena kallisti ukko päätänsä: "Niin, niin, anna koiralle mitä parasta on", sanoi sydämensä pohjasta liikutettu isä. Oli joulun aatto-ilta. Myllärilässä oli yllin kyllä tammi-puita, päällistä ja mettä, lihaa ja leipää. Seinät olivat koristetut talvikukista tehdyillä seppeleillä, ristiinnaulitun kuva ja kukkuva seinäkello pilkistelivät somina viheriäisten lehtien välistä.
Talvellahan tuota kumminkin oli saanut olla muiden ihmisten ilmoissa, mutta nyt oli isä aina paloa kyntämässä tahi suota ojittamassa, eikä äitikään joutanut Niilon kanssa olemaan muulloin kuin päätä kammatessa. Kukkuva käkönen ja lehdossa livertelevät linnut eivät taas taipuneet tulemaan leikkisille, vaikka Niilo koetti niitä mansikoillakin luokseen maanitella.
Lienenkö koskaan rakastanut niin täydellisesti, niin koko sydämestäni ja niin puhtaasti kuin tuona viileänä kesäyönä tuossa puolipimeässä aitassa, jonka hataran katon läpi tuikki vähän päivää sisään, jonka orsilla riippui hänen pieni vaatevarastonsa, jossa voimakkaat käsivarret puristivat minua melkein lapsellisella hellyydellä, jossa ainoastaan suudeltava poski hiukan kuumeni ja jossa viattomia puheitamme säesteli loitolta kukkuva käki ja rantoja pitkin viheltelevä vikla.
Ensimmäinen ostettava oli makuukamarin seinälle kukkuva seinäkello, jonka viisaritaulu on kullanvärinen, ja rautainen vieterisänky, jonka kaiteet ja nupit ovat kullalla silatut. Eikä kulunutkaan monta päivää, ennenkuin Honkaniemen isäntä lähti Jyhmälän kaupunkiin.