United States or Angola ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hän sitoi kukkasvihkoa, katseli alas ja oli ääneti. Se hetki oli surun hetki. Se oli heräämisen hetki ihanista unelmista kylmään ja pakolliseen todellisuuteen. Ei runoani en voinut antaa, se liian kylmästi, liian huonosti tulkitsi sen, mitä tunsin ja mitä tahdoin sanoa. Minulla oli sanottavaa niin äärettömän paljon, sydän kukkuraa myöten täysi.
Sinä olet vielä arvokas äskeistä kyytiä, sanoi ylioppilas. Kuinka niin? Niin, niin, minusta vain näyttää, että sinä tunnet yhä vielä ruumiissasi kastaneesi lapsen. Kenellekä te, neiti, valmistatte tuota kukkasvihkoa? kysyi maisteri Elliltä eikä ollut kuulevinaankaan toveriaan. En juuri kenellekään. Vai niin, sanoi ylioppilas ja iski silmää, ettekö muista, että lupasitte antaa sen minulle?
Niin, se on totta se ... suokaa anteeksi ... ottakaa vain, tuoss' on! Saisinko luvan pyytää teitä valmistamaan minullekin sellaisen? Ei näistä enää taida tulla. Ja sitä paitsi, eihän sovi papille kantaa kukkasvihkoa. Neiti saa itse ratkaista... Sopiiko teidän mielestänne? En minä tiedä ... vaan jos luulette sopivan, niin tehkää itse, tässä on kukkia.