United States or Solomon Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !


Kasken takana on ruishalme, kaunis, vihreä kosteikko keskellä mustaa metsää. Ja rukiin sisästä vilkuttaa ystävällistä silmää sen sininen kukka. Mieli käy viehkeäksi katsellessa tätä viljelyksen ensimmäistä voittomaata. Tuntuu yht'äkkiä niin turvalliselta kuin seisoisi kotipellon pientarella eikä kaukana ihmisten ilmoilta asumattomassa erämaassa.

Vaan paimen huiluhuuli Polulla soitti noin: "Kuin raitis kevättuuli, Vapaana laulaa voin: Kuin kuuset huokaa, silloin Hartaammin laulelen, Ja myrskyll' entis-aikain Murheita muistelen. Ja kosken pauhu kertoo Kuink' ennen taisteltiin, Vaan laakso tuolla kutsuu Iloihin nykyisiin. Tällaisna aina oisin, Kun voisin. Kas täällä lintu laulaa Ilonsa, huolensa, Ja kukka armas kuiskaa Suloimmat toivonsa.

Ja sitte tuli vielä tuo näivettävä keuhkotauti. Nyt katosi vaimosta kaikki viehätys. Ulkonainen kuorikin kuihtui, kuni tuoreutta kaipaava kukka pitkillä poudilla, kunnes se, viimeisenkin elinkipunan sammuttua, nuiveana retkahtaa maahan mätänemään.

Sitä juuri mahtoi Snellman tarkoittaa, kun hän sanoi: niitä on ihmisiä, jotka tyytyvät kysymykseen, kasvaako tämä tai tuo kukka tunkiolla vai tunkion vieressä, ja jotka ovat valmiit unohtamaan aatteiden korkean taivaanlaen. Semmoinen pikkusielu oli juuri Heikki. Mutta hän tahtoi näyttää, että hän vielä voi vapautua tuosta pikkumaisuudesta. Hengen suuruutta oli kyllä hänessäkin!

Sitte hän valeli silmiään kuumalla vedellä; hyvin murhellinen hän kyllä vielä oli, vaan kuitenkin maltillisempi ja levollisempi; hän aukaisi ikkunan antaakseen tuulen virvoittaa hänen hehkuvia poskiaan, ja katso! aivan seinustalla kasvoi pieni valkoinen kukka; se hymyili niin veitikkamaisesti hänelle, ikäänkuin olisi se tahtonut sanoa: "tapahtuu, ei, tapahtuu, ei."

Huoneustosta me pidämme huolta. Tauno voipi väliajalla järjestää omia asioitaan. Sille kannalle asiat jäivät. Lähtiessäni painoin minä suudelman Irenen otsalle, kunnioittavasti ja pyhästi, melkein kuin veli sisarelleen. Irene oli minusta kuin puhdas, hento kukka, jota en minä käteni kosketuksellakaan tahtonut saastuttaa. Onnellisena aloin minä valmistautua häihin.

Minä olen Suomen neito, Suomen koria kukka, Moni poika minua jo houkutteli hukkaan. Ruusu ei oo kauniimpi, kun tyttö Karjalassa; Eikä toista tarvita, kun olen maalimassa. Minä tyttö, kaunis tyttö, kun mun pojat näkee, Huoli sytty syämehen, mieli naia tekee. Kaunis tyttö, siivo tyttö, siivon nimen kannan, Empä minä joka pojan halatakaan anna.

Hän oli kukka hieno Maailman tarhassa, Silmissä loiste vieno Ja ruusut poskilla. Kun keijui kukkamailla Hän kera siskojen, Niin siipiä vain vailla Hän oli, pienoinen. Kuin päivän säde hellä Käy, kukkaa suudellen, Niin taisi myhäellä Hän yksin, kaunoinen. Niin rauhaa kaikkialle Hän tullessansa toi, Surulle haikealle Hän lievitystä loi.

Mutta joskin kreivi Bernhard kaiken tämän takia oli täydellinen ranskalainen, varsinkin siinä taidossa, joka silloin oli ajan hienon sivistyksen ja seuraelämän kukka, nimittäin keskustelutaidossa, niin oli markiisitar Egmont kuitenkin siinä häntä etevämpi.

Ja me tämän aikakauden ihmiset emme voi muuta kuin antaa hyväksyvän tunnustuksemme sille arvioimiselle. Kapitalismin perästä, niin ennustivat niin suurisuuntaisen lahjakkaat vastustajatkin kuin Herbert Spencer, tulisi sosialismi. Kukistuneen kapitalismin raunioista, niin arveltiin, nousisi aikakausien kukka, ihmisten veljeys.