United States or Dominican Republic ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hän kauan vuotti Ensimäistä sulhoaan, Uskollisna aina luotti Antin rakkauteen vaan, Kunnes viimein kertoi maine, Että Antin kätki laine. "Riutuneena kuni kukka, Jonka myrsky kuihduttaa, Surkastui nyt Anna rukka, Kantain tuskaa kauheaa. Kaiken lohdutuksen hylkää, Itkien vaan kuollutt' ylkää.
Hoi, avuksi! Medon! Medon! Lapseni! O, jumalat! Julki näinkö raivoo raakalaiset? Enkös ma sanonut aina: naisvarasta varottava on! Pikarin joinko? KUNINGAS. Annan puolen saarestani, itse tyttöni ihanan sille, ken takaisin tuopi hänet ryövärten käsistä ja käsistä vihaisen viiman. Voip' on miestä miekatonta! Katosi parahin kaune, maastasi, kuningas, kuoli tuulehen korea kukka.
Kukka kukalt' ennen aina lemmin, leikitsin, Mutta sataa lempiessä yhden unhoitin; Vaan nyt yhtä armastellen ainoata Unhoitan mä joka päivä sata. Pain. 8/6 l878. Kun halki seljan aaltoisen Mies souti kirkkohon, Jäi venhe kirkkorannallen, Hän itse templiss' on. Hän siellä kuulee, ett' on maan Elämä kirkkomatka vaan Ja hauta kirkkoranta.
Mutta heti kun hän oli lopettanut, viritti eräs pieni, vihreä kukka virtensä hänen kupeellaan: »Minäkin tunsin elämän turhuuden. Mutta kuolemattomuuden toivo ei silti kadonnut minusta. Minäkin näin ihmisten ympärilläni häärivän ja pyörivän, istuttavan puita ja lisäävän ihmiskuntaa.
Varjoa kaksi näkee hän, on toinen Perman kukka. Kuutamossa kultainen tuon lainehtiipi tukka. Toinen ritar' uljas on, sen säihkyy rautapaita. »Nimeni on Thorer Hund. Ma matkaan merta, maita. Sota on sorja elämäin ja maani mun on Norja. Kuningasta kuulla voin, en olla toisen orja. Kumppalini Karli on, hän valkamassa vartoo. Huomis-iltaan hyvästi! Sua sydämeni hartoo.»
Lähet nyt kukka kulkemahan, Veran nukka vieremähän, Tästä kullasta koista, Kaunihista kartanosta, Luulet vietävän kotihin, Vietävän isosi luoksi, Ei vieä isosi luoksi, Vieähän isännän luoksi. Lähet kukka kulkemahan, Veran nukka vieremähän, Luulet vietävän kotihin, Vietävän emosi luoksi; Ei vieä emosi luoksi, Vieähän emännän luoksi.
Amrei: "Kirsikan kukka lunt' on valkeempi Ja kukkineena ruohoa vehreempi. Ja marjana synkempi syttäkin, Vaimos olla suon, siis sen arvaankin". Johannes jatkoi: "Mikäs kuningas se maaton on? Ja mikäs pihti ompi raudaton?" Amrei: "Korttikuningas se maaton on, Ja saapaspihti se on raudaton". Johannes: "Mikäs tuli ei tuo lämmintä? Ja mikäs puukko ompi kärjettä?"
LORENZO. Valmis Jo morsianko kirkkoon lähtemään? CAPULET. On lähtemään, mut palaamaan ei koskaan Oi, poikani! Hääpäiväs aattoyönä On tuoni vaimos maannut. Tuossa on hän, Kuin kukka, jonka kukkasen se taittoi. Vävyni on ja perijäni tuoni; Hän nai mun tyttäreni. Kuolla tahdon, Kaikk' antaa hälle, elot, olot, kaikki. PARIS. Tään aamun valkeutta kauan harroin, Ja tuonko kaltainen sen näky on?
Kauppaneuvoksen rouva nousi, autuas hymy levisi hänen kasvoilleen, ja meni ovelle professoria vastaan, päättäen itsekseen tervehtiä häntä jollakin mukavalla tuliaissanalla, esim. "hyvää ei ikävysty odottaa", tai "kuta myöhempään kasvaa, sitä kauniimpi kukka", tai ehkä on sopivin: "quand on parle du soleil" j.n.e.
Lieden luona puuhasi kaksi naista kovin kiireissään. Kolinaa, kalinaa ja räiskettä siinä oli. Kukka painoi silmänsä umpeen; hän ei tahtonut nähdä tätä pahaa maailmaa noin jokapäiväiseltä puolelta. Tuskimpa vaan hän näin oli kuuruun kumartunut, niin jo kuuli hän lempeän, iloisen äänen: "kas, onhan teillä raittiita metsäkukkia. Saanko minä tuosta yhden sinivuokon?"