United States or South Africa ? Vote for the TOP Country of the Week !
«Vielä osasit sinä viivyttää kostoani; vielä sait sinä suuni lukituksi, vielä mutta vielä et ijäksi«. Kuva on hän tuossa elävä, ei ihmisen enää, vaan epäilyksen. Keskiyön hetki on aaveitten. Aave oli hänkin. Nuo mainitut sanat sanottuaan vaipui hän jälleen istumaan. Mutta sanaa ei yö kuullut hänen sanovan. Hän oli alkanut kostonsa.
Kun en saata täyttää kostoani vanhalle Wäberille, tahtoisin siirtää sitä toiseen konnaan ja antaa hänen maistaa merimiehen nyrkkiä, jotka usein ovat maksaneet velkansa kipeästi koskevalla rahalla." "Eipä hänestä paljon hyvää puhuta," vastasi Liddy, "vaikk'en sitä sen vuoksi mainitse, että tekisitte hänelle pahaa, sillä sen on Jumala viidennessä käskyssä kovasti kieltänyt.
Hän matkusti Tuomas Becketin haudalle ja jäi sitte Englantiin kuolemaansa saakka. SKULE JAARLI. Hän lähti maasta, sanotte te! Silloin hän varmaan on lapsen vaihtanut ja peljännyt Birkebeinien kostoa. NIKOLAUS PIISPA. Taikka on hän ollut vaihtamatta, ja peljännyt minun kostoani. SKULE JAARLI. Kumpaako te uskotte? NIKOLAUS PIISPA. Kumpainenkin on yhtä mahdollista.
Mut, jos sen teette, kuulkaa ensin tämä: Mit' olla vannoin myöntämättä, älkää Sit' ymmärtäkö kielloks. Vaiti siitä, Väkeni että päästäisin, ja Rooman Käs'työläisien kanssa sopisin; Vait siitä, luonnottomalt' että näytän; Vihaani, kostoani järjen jäillä Te ette lauhduttaa voi. VOLUMNIA. Vaiti, vaiti!
O, Jumalani, Jumalani! huudahti mylady, kun minä pyydän teitä toimittamaan tuolle miehelle sen rangaistuksen, johon hän on tehnyt itsensä syypääksi, tietäkää, ett'en minä etsi omaa kostoani, vaan kokonaisen kansan vapautta, sitä minä teiltä rukoilen. Tunnetteko te siis hänet? huudahti Felton.
Vihkimätön, verinen maa palkaksi syysyön tapahtumasta Hästholmenilla! Sinä saat kuiskata ne sanat, ja hän on ne kuuleva, ennenkuin hänen päänsä erkanee ruumiista. Mutta jos hänet vapautetaan ja hän pääseekin välttämään minun kostoani! huudahti kauhea nainen, pudistaen päätään naarasleijonan tavoin. Mahdotonta, Anna!
Kuuleppas, sanoi hän, hän on poissa; siis välttää hän tällä kertaa minun kostoani; mutta menkäämme kumminkin yhteen, niinkuin olemme aikoneet, ja luota sitten siihen, että lord Winter on korjaava oman ja vaimonsa kunnian. Lord Winter! huudahti Felton. Niin, sanoi mylady, lord Winter; ja nyt käsitätte koko asian, eikö niin?
Olisko se totta? He eläisivät vielä! Mutta olkoon niin; en tahdo heistä tietää, en tahdo. Ei kelpaa enään tämä maa päiväpaisteelle sille, se pimeyttä, sadetta ja myrskyä tahtoo, koston myrskyä, ja sade olkoon verenvuodatus, koska rosmona metsän pimeydestä käyn. Jätä meidät tyttöseni, ja elä tarinoillas kostoani pilaa! Mene tiehes, valheen neito ihanassa haamussa!
Parasta on antaa vanhan lompakon mennä samaa tietä! ehdotti Bruno, Annan sanoista ja katseesta lauhtuneena, jotka molemmat lupasivat lohdutusta ja hellyyttä. Ei, minä tahdon pitää sen muistona... Se on ollut mukana valmistamassa minun kostoani ... minä tahdon joka päivä omistaa sille kiitollisen katseen. Minä kadehdin lompakkoa siitä onnesta.
Minäkin häntä lemmin; En suoraan himosta, vaikk' ehkä voisin Ma synnin niinkin suuren päällen' ottaa, Vaan kostoani ravitakseni: Ma varon, näät, ett' irstas mauri tuo On tarhassani käynyt, ja se aatos Kuin tuima myrkky sisuksia leikkaa. Ei mikään voi, ei saa mua tyydyttää, Siks kun on tasan pantu eukost' eukko.