United States or San Marino ? Vote for the TOP Country of the Week !
Morsiamen, melkein kihlatun morsiamen olet sinä ryövännyt minulta, Kreetan ryöväsit minulta. JAAKKO. Hän itse todistakoon, jos olen hänen ryövännyt. ESKO. Hän taitaa valehdella niinkuin sinäkin. JAAKKO. Jos hän valehtelee, niin miellyttipä häntä tämä ryöväys. ESKO. Kas niin, nyt puhut itses kiikkiin koreasti.
Minä ehkä olen keksinyt oivallisen hyvityksen. Varro tässä hieman! Varronko sinua, vai pistänkö itseni koreasti sivulle nyt ja omaan kotooni tavoitan? Mutta taitaapa se toki näyttää niinkuin vähän varkaan kujeelta. Minä varron sinua, mutta koska sieltä tulet, niin rakennan välillemme pienen riidan. Syytä löytään aina. Riidan rakennan ja sitten jätän sinun omalle onnelles.
Joulun aaton aattona loppui Leenan viimeinen kertomus: »Niin kulki poika suistumatta Surman suuhun. Sillä hän oli reipas. Niin astui kaatumatta pahan Kalman kartanolle, sillä hän oli rohkea ja iloinen poika. Sitten tuli hän suureen kaupunkiin, jossa talot olivat koreasti valaistut ja sisältä kuului kaunis soitto, mutta taloissa ovet olivat lukossa, ettei minnekään päässyt.
Mutta nytpä tästä jotain nousee. Riviin, pojat, koreasti riviin, lapsiset. Oletteko huomainnut pienen lapsen käytöstä koska se itsensä oikein todenperään loukkaa, koska se esimerkiksi kiirahtaa portaan ylimmäiseltä pykälältä alas tanterelle? Ensteen kuulet kolinan, sitten on äänettömyys kauvan kauvan, mutta paraseepa se viimein, että luulisit mailman repeevän.
Ja niin lähtivät miehet ja jättivät Kallen siihen, ihan Lipan kynsiin. "Morsiamesi? Sinäkö mun morsiameni?..." kysäsi Kalle tuimasti Lippaan kääntyen. "Ka, mikäpähän minä sitten lienen ... pitäisipä tuo vain sinunkin tietää... Täss' on vielä sormessani sormuksesikin, jonka Maarian-lauantaina annoit ... ja hyvinpähän silloin koreasti puhuit... "Humalassa lien ollut..."
Kas, kas, miten Mäkelän emäntä on jo hyvällä tuulella, virkkoi Jertta nauraen. Kyllä sinä saat koreasti silittää tuon kauppiaan päätä, kun se yhdellä kynän piirroksella muutti matalan mökkitönön emännän ison Mäkelän emännäksi. Mutta se nimismies pahuus, kun se yhdellä vasaran paukauksella muutti minut, talon tytön, miksi lienee muuttanutkaan. Hahaa, eihän tämä suuri mutka ole, sanoi Ledenberg.
Meillä puuttuu siinä kohden sivistystä; ei oikein ymmärretä eroittaa missä tilaisuudessa mikin puku on pidettävä, vaikka tuo ei minusta toki olisi vaikeata. Hyvin arvoisat, ja niinkuin toivon, hyvin jumaliset naiset tulevat kirkkoon korkeasti ja koreasti kammatuilla päillä, joitten huipuilla sitten pieni, nenäkäs hattu keinuu, höyhenillä ja kukkaisvihkoilla varustettu.
Ruunikko kun näki viimein Juken, niin päästi oikein rakkaasti valittavan hörhötyksen, katseli koreasti Jukkeen ja rupesi tulemaan Jukkea vastaan, vaan jalkojaan ei tahtonut saada mitenkään kuontumaan liikkeelle. Hiljalleen kuitenkin vetäytyi Juken luokse lattialle. Jukke seisoi eikä tajunnut, maassako hän on vai taivaassa.
Ja kun hän koiraansa usutti, niin yhtenä ulinana vaan kaikui koko metsä. Sattui toisinaan niinkin, että sai mies pahan pään päälleen ja silloin astuu mies koreasti hevosen selästä ja panee pitkäkseen... Ja koirat, kun vaan huomaavat hänen äänensä vaienneen, niin sen pituinen se!
Jonkun ajan kuluttua senjälkeen kertoivat he taas minulle, että he olivat jälleen nähneet niin »kauhean hullunkurisen kappaleen», jonka nimi oli »Robert von Nordman» tahi »jotakin sentapaista». He kertoivat nyt kuinka tuo kaunis herra Robert, joka oli niin tyylikäs ja koreasti puettu, eräänä iltana käveli alakuloisena kuutamossa hautausmaalla laulaen jotakin kaunista laulua.