United States or Latvia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Muut lapset kerääntyivät äidin ympärille, joka korista jakoi osan itsekullekin, minkä riitti puolesta kymmenestä potaatista, parista silahkasta ja muutamista pienistä leivän siruista, mitkä menivät niin tarkoin lapsille, että Vimparille ei jäänyt mitään eikä hänelle itselleenkään muuta kuin kouran silmän täysi hienoa murua, jonka kopisti korista helmaansa.
Åke Henning kopisti kiivaasti tuhkan sikaristaan ja rypisti otsaansa, ja alakuloinen piirre hänen kasvoillaan vaihtui kärsimättömäksi, milt'ei kiihtyneeksi ilmeeksi. "Häntä? Ketä häntä?" kysyi Bengt nauraen ja puhalsi ilmaan savukiehkuran, jota hän huvitettuna seurasi katseellaan.
Varmaankin on mennyt metsään. Ilma on kaunis ja matka ei erittäin pitkä; ei lie haitaksi, että minäkin vähäsen liikun." Ukko nousi, kopisti piipun, pisti sen taskuun ja läksi matkalle. Kylässä kysellen, oliko joku nähnyt Rietrikin, sai tietää hänen menneen metsään päin.
Janne kopisti piipusta tuhkan kouraansa, heitti suuhunsa ja sanoi vähäisen odotuksen perästä: »Minä pahoin luulen, että Karin Vennulla on siitäkin asiasta varmat tiedot.» »Niin minäkin luulen!» huudahti Grönberg ja nousi kävelemään. »Se Vennu on osannut hyvin säilyttää nahkansa», lisäsi Janne, »sitä kun ei ole varkauksista minun tietääkseni edes tositeolla koskaan oikeudessa syytetty.
Hän oli sangen terävä, sukkela ja valmis vastauksien antoon, eikä silloin sanottavasti säästänyt lähimäisensä pieniä vikoja ja puutteita, mutta unohti helposti omansa. *Reinhold Taube*, syntynyt 1823, senaatin kopisti 1851, otti eron 1858, kamariherra 1880, hovimestari 1885, kuollut 1898.
Tuleppas myötä eno, niin saat nähdä, että minä voitan, ja Aadun on pakeneminen!" "Jaa, sitä mun täytyy katsella", sanoi Konrad nauraen, kopisti piippunsa ja pani uutta sisään; "vieppäs minua paikalle ja anna minun likemmin tarkastella linnaa; minä tahtoisin mielelläni nähdä, kuinka olet sen rakentanut." Piippu sytytettiin, lakki pantiin päähän, ja käytiin kylään päin.
Ei vielä kukaan torpan väestä ollut käynyt ulkona tällä aamupuhteella. Tukeva ramppi oli vielä viritöksissään yöllistä tietään. Simo nykäsi ulkoapäin ovea, mutta se ei liikahtanut. "Laskekaa hyvät ihmiset lämmittelemään" ... sanoi Simo hiljaisella rukoilevalla äänellä ja kopisti hieman ovea. "Kuka sinä olet" ... kysyi emäntä. "Voi! ... voi! voi! voi! Laskekaa, vellukat, sisään.
Anna Liisa teki levettä ja Maija Liisa kehräsi, kun Ville astui tupaan. Hän kopisti piipusta porot pankolle ja kysyi Anna Liisalta: »Sinähän se olet sen entisen Ihalaisen eukko?... Mikä sen Ihalaisen päähän pälähti, kun se hylkäsi kontunsa ja lähti Ameriikkaan?»
»Niin, suu kiinni, kun Saviojan Ville on pannut hakemukseen velkasi... Kyllä ne ovat tämän ajan ihmiset hävittömiä, niin että nahankin kuorisivat päältä, kun vain kelpaisi.» Muori kopisti piippunsa, istui takkakivelle ja pani tupakkaa uudestaan. »Mutta totta ei se kelpaa se ihmisen nahka, kun eivät nylje.» Hän nauroi kitkutti ja näytti jo unohtaneen hevosen kuoleman. »Se Saviojan Ville, nälkäsilmä, se ihminen on tavaraa ainakin vääryydellä koonnut, jos kuka.
Hän kopisti porot piipustansa, ja Hyvärinen ehätti nyt ajoissa huomauttamaan: »Siinä olisi tupakkapölkyssä ihan hakkajaisia.» Antti alkoi työntää pölkystä tupakkaa piippuunsa väittäen toki: »Olisivathan tässä omatkin välttäneet...»