United States or Montenegro ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Ruotsalaiset juuri eivät pysy laissa eikä oikeudessa. He väittävät saaneensa esivallalta luvan polttaa suomalaisten kodit ja konnut ja tuhota heidät itsensä! Onko tämä laki ja oikeus?
Niin pettua syö tää kansa, hikipäisenä raataa vaan, tuho suurempi sentään uhkaa: verot kuinka ne maksetaan? ei rahoja näy, ei kuulu, pian saapuu jo kruununmies, myö konnut ja irtaimiston, maat mannutkin kenties.
KULLERVO. Niinkuin hallayön jälestä Paljastaa se rosvotyöni. KOTRO. Sinun on valtasi varassa Isäsi, setäsi konnut Tässä joukko, käske työhön! MUTRU. Kontion keralla voimme Lyödä painia salolla, Kannot kaskesta perata, Suojella vesiä, maita, Vaaran tullessa tukalan. TUIRO. Mutta juhlina jaloina Riemuitsemme reippahasti, Hyvin sattuessa juomme. Juovat miehissä. Kotro! Illi!
Tuolla olivat pylväät kukkukiehkuroin kiedotut tuolla hohtivat hiljaa ja rauhallisina marmoripatsaat tuolta kuului leikin ja naurun seasta soittoa ja laulua: Epikuurolainen laulu. Pois manalan tuhmat tarut, Joilla papit meiltä veroa vaatii, Ja Kokyton konnut karut, Ja akat, jotka lankaamme laatii.
Niin on merten lahdelmilla suomalainen sointusuus, Järvillämme saarisilla läikyn, loiston mahtavuus; Täällä meidän valjokansa työskentelee uutteraan, Milloin muokkaa peltojansa, milloin laskee verkkojaan. Laivat kiitää lainehissa omat konnut kierrellen, Venheet, purret lahdelmilla ketterästi eellehen.
Vuosisatoja onkin senlainen kukistustyö kestänyt, mutta vasta osa vihollisten etuväen voimia on voitettu; ryhmiä jälkijoukoista on vielä voittamatta. Edelleen tarvitaan voimia uusia voimia! Kansa, joka on kestänyt senlaisia uhria, kansa jonka henkivoimain sitkeys on säilyttänyt nimensä yli aikojen jolloin: "Vaimot, lapset ryöstettiin, Isät, äidit murhattiin Ja talot konnut poltettiin".
Kyllä ne yhden kesän kasvavat, jos ei enää heitä lannoitetakaan, ja tuleehan sitä lantaa, jos karja pidetään talven yli. Mihinkäpäs ne karjan konnut pantaneen muualle, karjalle kai ne ovat syötettävät, sanoi ukko ja seisahtui kesken kuorman luonnin ja katseli huurteiselle vaaralle, missä oli monta kymmentä halmetta viljellyt.
Joukko aluksi hämillään. JOUKKO. Kullervolle kunniaksi! Juovat. Mitä mieletön uneksit! Jättäisit sukusi konnut. HIPPO. Tääll' on Kullervon kysyjä, Sepon sisko, Anja neiti! ANJA tulee. Joukossa levottomuutta. Kullervon kysyjä, Anja! Sen jos kynteni tapaisi! Väijyilee syrjästä. KULLERVO. Mitä täällä hän tekisi? Pois käske katala tyttö!
Ei rahoja näy, ei kuulu, pian saapuu jo kruununmies, Myö konnut ja irtaimiston, maat mannutkin kenties. Ja niin on mennyttä kaikki, mitä tehnyt ja toivonut on, On mennyttä vuosien vaivat, kotikulta kun mennyt on, Pois maailmaan akanoina lapsjoukkokin viskautuu, Joku huutaa rahasta yhden tai ruodillen joku muu.
Kerran hetken lyhyen jos avomieliseksi rupeisin oon tuntenut no, voithan kuulla sen kuin vietäväisen paljon kuitenkin mies jättää, kodit konnut jättäissään. Se oli näin: ens matkaa etelään me tehtiin silloin siit' on viisi vuotta kun ekvaattorin luona aivan suotta me kiinni takerruttiin, kokonaan kun tuuli lakkas. Purjeet lerpallaan me saimme jättää Herran huomaan laivan.