United States or Eritrea ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Voi on! on tuo kuitenkin totta!" sanoi Emilia, "muutamat niistä ovatkin niin silmiin pistäviä, ett'ei saata olla niitä näkemättä; hän esimerkiksi on liian nuori!" "Semmoinen kelvotoin!" sanoin minä nauraen, "tuohan tosiaankin on konnamaista!" "Niin naura sinä vain! Minusta tuo todellakaan ei ole hauskaa.
*Kaarle Moor*. Se on konnamaista. Häntä pitää rangaista rikoksestaan ihmiskuntaa kohtaan. *Rinaldo*. Niin minäkin ajattelen. Tulkaa, pojat. Hänellä on iso ruoska, ja kyllä hän pitää puoliansa. Mutta sitä kunniakkaampi on sitte voittomme. *Gonzalov*. Niin, tulkaa, ryöstäkäämme hänen lanttunsa. Meillä ei olekaan mitään ruokaa. *Lassemaija*. Kyllä minä osaltani syön lanttuja.
Teräkalun ottaminen tappelussa hurjistuttaa minut aina. Siinä on jotaki konnamaista. Raivona lensin häntä kohden, pääsin häntä kurkkuun kiinni ja sain jalkansa sekaisin. Hänen täytyi kaatua alleni; pojat lähtivät karkuun. Ansaitsisit kuolla, sanoin julmistuneella äänellä ja näytin puukkoa, joka oli pudonnut viereemme.
Jos ei meillä olisi muuta tehtävää, saattaisin minä näyttää sinulle, mitä muste voi aikaansaada, virkkoi Bertel nopeasti selaillessaan muutamia kirjoituspöydällä olevia papereita. Tässä on piispan kirjoitus ... hän saapuu huomenna ... meidät aiotaan juhlallisesti polttaa ... meidät houkutellaan luopumaan uskostamme ... luvataan armoa ... mutta kuitenkin poltetaan meidät elävältä! Konnamaista!
Soutaja on vahva, vankka keski-ikäinen mies. Hänen kasvonsa osoittavat typeryyttä, mutta samalla on niissä jotakin niin konnamaista, että herättävät inhoa. Hänen silmäilyksensä ovat tylsät, niistä voitaisiin lukea ajatus: "kaikki on minulle yhtä", jos varmaa olisi, että mies mitään ajattelisi. Hänen nimensä on Kalle Kontio. Hänen elämänsä on hamasta hänen nuoruudestaan saakka yksi suuri rikos. Isäänsä ei hän ole koskaan nähnyt, äitiänsä ei hän muista. Kahdeksan-vuotiaana varasti hän; sitä ennemmin oli hän jo oppinut valehtelemaan.
"Ja kuitenkin on konnamaista antautua näin!" Oli tuskallinen kysymys, pitikö hänen noudattaa mieltänsä ja siten tulla syypääksi perheensä turmioon sekä saattaa kotipaikkansa tulen ja liekkien valtaan, vai pitikö hänen kukistaa miehuutensa ja sitten elää koko aikansa pelkurina omien silmiensä edessä?
Nousten sohvalta hän tuli Boris Mihailovitshin luo ja sanoi hiljaa: Olisi sentään suoraan konnamaista tässä tapauksessa käyttää hyväksensä oman ystävänsä luona. Boris, jätä! Konnamaista taikka ei, se riippuu miltä kannalta katsoo. Armeijaupseerilla on yksi näkökanta, keisarillisella santarmistolla voi olla toinen. Siinähän meillä on vanha ero. Voit toisin sanoen vaikka oman veljesi antaa ilmi?!
PELTOLA. Ei käy se laatuun, että me syyllisen vapaaksi päästäisimme, sitten kuin viattoman ensin olemme vankeuteen toimittaneet. KAIKKI. Ei, se olisi konnamaista. Vankeuteen hän on toimitettava, vankeuteen! MARIA. Jos istuisimme tänne vähäksi aikaa, koska kirkon ovet vielä ovat suljetut. Sanoinhan sen. Me läksimme liian aikaiseen liikkeelle. Iltakirkko alkaa vasta neljältä.