United States or Burundi ? Vote for the TOP Country of the Week !
Pidä se puhtaana ja siistinä sisäpuolelta, pidä se puhtaana ja siistinä myöskin ulkopuolelta. Lukemattomat asunnot Suomessa ovat ulkopuoleltakin kolkkoja nähdä. Mikähän siihen on syynä? Etupäässä se, että niiden ympäriltä on kaikki puut hakattu pois. Istuta sinä asuntosi ympärille pieni puutarha koivuineen ja pihlajilleen. Hanki myös, jos voit, muutamia hedelmäpuita ja marjapensaita.
Pihamaa oli avara vihreä neliö, jonka toisella sivulla oli tukevia aittarakennuksia ja iso-ovinen kärryliiteri, toisella puolen huvimetsikkö haapoineen, koivuineen ja marjapensaineen.
Tuota kuvaa usvaisine koskineen, savupatsaisine kaupunkineen, kosken siltaa kolkkoine linnan raunioineen, rantoja härmäisine koivuineen mielessään katseli kuni kuvataulua Antti samassa kuin matka tuntui lyhenevän kotiin.
Kun kysyin Siperiassa syntyneeltä ja kasvaneelta suomalaiselta Ivanovilta eli Saarelta, lukkarini pojalta, joka seurasi minua Suomeen, mitä hän piti meidän maasta ja kaikesta mitä hän oli matkalla nähnyt, sanoi hän: "mitään en ole nähnyt jota pitäisin parempana kuin zaimkamme Om-siirtolassa, sillä se on korkeine koivuineen, ruohoisine aroineen ja vihantine nisulaihoineen kauniin paikka minun mielestäni."
Eräällä kukkulalla, viheriäisen lehdon yläpuolella kohosi viheriä katto ja suuren kivitalon seinä kirkko vanhoine kellotapulineen, sekä ympärillä mökkejä yrttitarhoineen ja koivuineen. Dubrovskij tunsi tämän paikan; hän muisti, että hän juuri tällä samalla kummulla oli leikkinyt pienen Mascha Troekurovan kanssa, hänen, joka oli häntä kaksi vuotta nuorempi ja jo silloin oli sievä kaunottaren alku.
Edessäni oli siis saman miehen hauta, jonka sekapäisiä muistiinpanoja äsken myötätuntoisena olin lukenut. Tyhjä arkku oli tietenkin pojalle varattu. Paikka teki korkeine lehtevine koivuineen keskellä kosken kohinaa erinomaisen rauhaisan leposijan vaikutuksen ja herätti minussa vakavia ajatuksia kaiken maallisen katoavaisuudesta. Istuin kauan hautakammion edessä syviin mietteisiin vajonneena.
Näin tyynet muistot retkeä kaunistaa; Pian laaja selkä Vapparin tultu on, Ja salmi kirkkoinensa kaukaa Meitä jo kutsuvi siintohelmaan. Kas tuolla vehmas kukkula koivuineen! Teit' tervehdän mun onneni katsojat! Sua myöskin, mökki, rantaan tehty, Suojelemaan kesän aikaa meitä.
Menisitkös sinne ja katsoisit ettei risti ole kallistunut, ja sitten vähän ruokkoisit, jos olisi sattunut putoomaan kuivia oksantynkiä haavasta taikka jotain liikaruohoja kasvamaan.» Hän näki hautumaan edessään haapoineen, koivuineen ja pajuineen, valkoisine ja mustine ristineen.
Se hyväili ensin Hovia vihertävine koivuineen, sitten riihimäkeä valkeanhohtavine uutisseinineen, sen jälkeen peltoa, vihdoin sen laidalla kohoavaa lepikkoa, jonka pitkänriippuvat kellahtavat urvut paistoivat aina tänne saakka. »On tämä koko hovi!» pääsi Uutelalta. »Kelpaa täällä » Mutta siihen se särähti murskaksi kuin näkymättömän käden koskettamana.