United States or Eswatini ? Vote for the TOP Country of the Week !
Minä kuvailin mielessäni yhtymisemme hetkeä ... ajattelin myös sitä miestä, jonka käsissä minun kohtaloni oli ja jonka kanssa olin tullut salaiseen yhteyteen kummallisten sattumusten kautta. Minä muistin, kuinka huimapäinen, julma ja verenhimoinen oli hän, joka nyt tahtoi pelastaa armaani!
Kylmäkiskoisena ja välinpitämättömänä vaelsin tässä matoisessa maailmassa. "Bendel," sanoin hänelle, "tiedät kohtaloni. Kova rangaistus on tullut osakseni tekemäni rikoksen vuoksi. Sinä, viaton mies, lakkaa jo olemasta toverini. Lähden jo tänä yönä pois matkoilleni, satuloitse ratsuni, lähden yksin, sinä jäät tänne, niin olen päättänyt.
Mutta vaikka hän olikin ylenmäärin kiihoittuneessa mielentilassa, täytyi hänen nähdessään vastustajien paljouden huomata, että se olisi hulluutta. Hyvä on, sanoi hän ratsumiesten johtajalle, minä olen teidän vankinne ... kohtaloni on täytetty ... toisin ei voinut käydä... Viekää minut paikalla pois täältä!
Olet niin peräti hyvä, sanomattoman hyvä; vaan älä minusta vääriä luule, Sinun ei pidä uhrata mitään minun hyväksi, sinä et saa yrittääkään mitään uhrata minun tähden. Vihaisinpa itseäni, jos sen tekisit. Olet minun onnelliseksi tehnyt, olet opettanut minut rakastamaan. Lähde jo pois! Tiedä mikä on kohtaloni; kreivi Pietari ei minulle kuulu, vaan maailmalle.
Olen omia katselemassa käynyt: Näin mitä mun olisi tehdä täynnyt. Mitenkä sitten? Jos itse ma antaun orjaksi, Niin pilkaksi joutuu kohtaloni: Vaan jos ma herroiksi pyydän päästä, Ei suinkaan ihmiset mua säästä: Ja jos ma sinä, kun olen, jään, He sanovat: Tuosta ei mihinkään! Elämänlaatu.
"Kuka sinä olet nuorukainen?" kysyi hän, "ja mistä tulet?" Prinssi vastasi: "Olen sinun orjasi ja rakastan sinua!" "Mutta kuka on ohjannut sinut tänne?" "Jumalani ja kohtaloni", vastasi prinssi. Mutta äkkiä orjattaret heräsivät ja nähdessään prinssin he kiiruhtivat linnan vartijan luo, herättivät hänet ja kertoivat hänelle, että vieras mies oli tunkeutunut prinsessan huoneeseen.
Kansakkaassa basaarissa he eivät katsoisi minua soveliaaksi pitämään kiinni hänen jalustimestansa taikka kantamaan hänen varvaskenkiään oi! tätä taisteloa, tätä alinomaista, katkeraa, loppumatonta taisteloa kohtaloni ja unelmieni välillä! Miksi minä ensinkään olen? taikka, koska minä olen, miks'ei minua tunnusteta semmoiseksi kuin minä tahtoisin olla?"
Antti huomasi tämän epäilyksen ja sanoi sentähden äkkiä: "Ei sinun tarvitse peljätä, että minä sinulta tytön otan, taikka petän sinun, sillä minä arvaan kyllä kuinka..." "Vaiti, vaiti, joku saattaisi kuulla! Mutta istu tähän, niin saat kuulla kaikki kohtaloni".
Kuinka kauan olen näin vapiseva ja kärsivä, ja lopuksi kuitenkin aina myöntyvä hänen toivomukseensa, näihin kohtauksiin; ja kuinka voi hetki, joka on niin kukkuroillaan levottomuutta, tuottaa niin suurta onnea? En ymmärrä sitä. Enhän tohdi näyttäytyä sellaisena kuin olen, kun aina saan pelätä vakoilua, ja millaiseksi silloin kohtaloni muuttuisikaan?
Yksin oleilin yöt päivät ja suru kaiveli sydäntäni. Oli toinenkin, joka oli allapäin, pahoilla mielin, uskollinen palvelijani Bendel näet, joka myötään soimasi itseään siitä, että hän oli isäntänsä pettänyt muka, kun hän ei tuntenut sitä miestä, jota etsimään olin hänen lähettänyt ja jonka tahdosta riippui surkea kohtaloni.