United States or Lithuania ? Vote for the TOP Country of the Week !
MENENIUS. Hyvä; tahdon koittaa. No, käyköön miten käykin, kohtaloni Ma kohta näen. COMINIUS. Hänt' ei hän kuule. SICINIUS. Eikö? COMINIUS. Hän, näetten, kullass' istuu, silmä palaa. Kun tahtois Rooman polttaa se, ja kosto Se säälin kahlehtii. Ma polvistuin; Hän tuskin sanoi: »nouse»; pois mun, vaiti Kädellään viittas näin.
Huokaa Hurtta murtuvana: »Siis on tullut turmioni!» Vastaa tyttö valkeana: »Koitti kerran kohtaloni; vaikeasta vaikeampaan kanssas käydä tahdon iki, haikeasta haikeampaan, kussa kuolo liikkuu liki.» Painaa Hurtta päänsä, kuiskaa: »Siispä vihki meidät Surma! Tuonen tässä hunnut huiskaa eikä hetken helppo hurraa.
Tähteni tuikkivat minuun synkkinä; kohtaloni vihat ehkä tarttuisivat teihinkin. Pyydän siis, että sallitte minun yksin kantaa onnettomuuteni. Huonosti palkitsisin rakkautenne, jos niistä osankaan laskisin teidän päällenne. ANTONIO. Suokaa minun kuitenkin tietää, mihin matkanne pitää. SEBASTIAN. Anteeksi, ystävä, en. Aiottu matkani on aivan päämäärää vailla.
Se on minulle lohdutuksena nykyisessä murheessani ja on oleva vastaisissakin huolissani, sillä mitä muuta olisi minulle elämässä tarjona, kun kohtaloni riistää minulta nyt kaiken toivonkin saada sinua koskaan omakseni kutsua.
Copperfield, tyttäreni Dora ja tyttäreni Doran uskottu ystävä!" Se oli epäilemättä Mr. Spenlow'in ääni, mutta minä en tietänyt sitä enkä huolinut, kenenkä se oli. Kaikki oli silmänräpäyksellä kadonnut. Kohtaloni oli ratkaistu. Minä olin vanki ja orja. Minä rakastin tulisesti Dora Spenlow'ia! Hän oli enemmän kuin ihminen minun silmissäni.
Saarella viettämäni hetket ovat minulle vieläkin niin kamalia ajatella, että minun täytyy vaan kosketellen kertoa niistä. Kaikissa kertomuksissa, joita olen lukenut haaksirikkoisista, on ihmisillä ollut taskut täynnä työkaluja, tahi on joku tavaralaatikko, ikäänkuin tahallansa, ajautunut heidän kanssaan rannalle. Minun kohtaloni oli kokonaan toisenlainen.
Seurasin isäni neuvoa ja heitin mielestäni tuon lyhyen unelmani, mutta olen sittemmin usein miettinyt, millaiseksihan kohtaloni olisi muodostunut, jos sittenkin, vasten isäni kieltoa, olisin antautunut sotilasuralle, jossa minä nopeasti olisin voinut kohota arvoasteissa keisarillisen armon ja siihen aikaan korkeimmassa suosiossa olevan setäni mahtavan suojeluksen turvissa.
Siit' alkain kohtaloni yhtyneenä On tähän neitoseen ja tähän herraan. Tahdoitte yhdistyä neitseeseen, Ja, totta vie, siin' ette pettynytkään: Neitseellinen se mies on, jonka saitte. HERTTUA. Pois hämmästys! Hän jaloa on verta. Ja jos on laita niin, kuin peili näyttää, On mulla tässä onnen löydöss' osa.
Samassa sain ainoalta siskoltani kirjeen, jossa hän ilmoitti viettävänsä häitään, ja toivoi hänkin minun nyt käyvän kotona, kun olin jo niin kauvan vierailla mailla ja merillä ollut. Nämä kirjeet päättivät kohtaloni ja muuttivat tulevaisuuteni vallan toisenlaiseksi kuin mitä olisin itse toivonut, ja päinvastoin kuin itse olisin sitä suunnitellut.
Oisin edes kukka vieno, Jonka taittoi kullan käsi! Tuulahduksena jos saisin Poskiansa virvoitella, Valoisa ois kohtaloni. Luoja lempeä, mun salli Lumihiuteheksi tulla Suortuvilla sulavaksi! Tahi kuplaseksi vainen Käsillänsä haihtuvaksi! Taikka mullan tuhkaseksi Jota asteleisi armas!" Aika kului edelleen.