United States or Suriname ? Vote for the TOP Country of the Week !


Ja pitkät hetket vietän siinä valveilla, kuullen kellon nakuttavan marmorisen kamiinin päällä ja lyövän tunteja ja puolia. Koko tämän elämän kurjuus, koko tämän kohtaloni surkeus painaa ja ahdistaa minua.

ROMEO. Kurjuudestani kohtaloni kyllä. PALVELIJA. Sen olette kai oppinut ilman kirjaa. Mutt' sanokaa: osaatteko lukea suoraan kirjasta? ROMEO. No, jos vain kirjaimet ja kielen tunnen. PALVELIJA. Puhutte suoraa kieltä. Herran haltuun! ROMEO. Seis, poika! Osaan lukea.

"Ettepä niinkään, päinvastoin luulen, että minä olin hävytön", vastasi kuuriruhtinas, "ja sentähden on minun kohtaloni kenties vaatinut, että teidän silloinen sananne oli toteutuva. Mayer Anshelm Rothschild, minä olen teidän luoksenne tullut siitä syystä, että minä teitä tarvitsen". "Teidän Korkeutenne, Te tiedätte, että Te voitte luottaa minun palvelusintooni".

Jos vierivien vuosien kuluessa pääsisin siihen vakuutukseen, että minun kova kohtaloni oli teille varoitukseksi, tuntisin minä, etten aivan turhaan ole täyttänyt toisen ihmisen paikkaa tässä elämässä. Minä luulen, että, kun Mrs.

Kasvoin kun kala meressä, Vesa nuorella norolla, Niinkun putki puuta vasten, Saraheinä vuorta vasten, Vitikkö mäkeä vasten. Kasvoin taaton kannikoilla, Venyin veikon viipuloilla, Maammoni kananmunilla, Sisaren sianlihoilla. Poiss' on nyt osani multa, Katehessa kohtaloni. Missäpä minun osani, Kussa kurjan kohtaloni? Tulen tuiman tiettävissä, Ilmivalkian varassa.

Mun jalkoihini lohikäärmeen lailla Lamahtui kohtaloni; uljaasti, Kuin pyhä Mikael, sen päällä seisoin, Ja kohden taivasta kun lentimillä Ihailukseni ylös kohosivat, keihään pedon selkään syöksin. Näin Luo Valpurin ma astuin.

Kohtaloni välistä näyttää päivän valasemain pilvenhattarain kaltaiselta: ne syttyvät ja hehkuvat hetkisen länsimaailman ihanassa loistossa, vaan niiden päivästä saatu valo hälvenee pian ja kohta ne liitelevät harmaina ja yksinäisinä eteenpäin.

Nämät ystävälliset sanat ja se asia, että hän taas huomasi Mr. Dick'in käden omassa kädessään, valloittivat kokonaan Mr. Micawber'in sydämen. "Kohtaloni on sallinut minun", huomautti hän, "silloin tällöin ihmis-elämän vaihtelevassa panoramassa tavata kosteikon, mutta ei koskaan niin vihantaa, niin uhkuvaa, kuin tämän!"

Onpa vielä muutakin, kuin Arvid'in kelvottomuus, joka minua siksi tekee, nimittäin tuo varmuus, että päämaalini minulta on mennyt hukkaan, tuo varmuus, että minun olisi saattanut kohtaloni olla jalo, onnekas, että olisin saattanut elää täällä maailmassa etevän ja oivallisen olennon onneksi.

"Herra, olen erään vuoristolaisen lapsi. "Olen kasvanut Iffa-vuorella yksinäisyydessä kukkien kanssa. "Minulla ei ole koko maailmassa ollut muuta rakasta kuin veljeni. "Hän lähti kotoa sinun luoksesi. "Ja kun isoisä oli kuolemaisillaan, hän lähetti minut luoksesi sanoen sinun antavan minulle veljeni ja suojaa sekä ratkaisevan kohtaloni. "Saattajakseni hän antoi Hunibad-vanhuksen Terioliksesta.