United States or Uruguay ? Vote for the TOP Country of the Week !
Seitsemästoista runo Vaka vanha Väinämöinen, kun ei saanunna sanoja tuolta Tuonelan ko'ista, Manalan ikimajoista, ain' yhä ajattelevi, pitkin päätänsä pitävi, mistäpä sanoja saisi, loisi lempiluottehia. Paimen vastahan tulevi; hänpä tuon sanoiksi virkki: "Saat tuolta sata sanoa, tuhat virren tutkelmusta suusta Antero Vipusen, vatsasta varaväkevän.
Paistanevi Luojan päivä, kuu Luojan kumottanevi, tähet taivon välkynevi, otavat ojentunevi ilmassa etempänäki, maailmassa muuallaki, ei yksin ison pihoilla, näillä kasvinkartanoilla. "Lähen nyt tästä kuin lähenki, tästä kullasta ko'ista, ison saamasta salista, äitin kestikellarista.
"Enpä anna Anniani, Liitä lempilintuani. Ei Anni ko'ista joua: Anni tarkoin tarvitahan Pesemässä pyöräpöyät, Lattiat lakasemassa; Tästä kulkevi kuningas, Vaeltavi linnan vanhin." "Anna mulle Anniasi, Liitä lempilintuasi!"
"He metsään jatkoi kulkuaan, Vain kauemmas yhä ko'ista: Salon synkkiä teitä jo astutaan, Mihin päivä ei enää loista. "He tahtoi tietää ihmeet maan Ja saavuttaa suurenmoista Ja tuossapa aurinko lappeellaan Se kiiluili kanervoista! "Mut peikko se noin teki taikojaan, Hän häijyin haltioista: Jos poiat hän lumoo, ei aiatkaan Lumouksesta poikia poista.
Muistan yölliset uneni, sen paremmin päivälliset. Oi emoni, vanha vaimo! Sääli säkkihin evästä, pane jauhot palttinahan, suolat riepuhun sovita! Pois tuli pojalle lähtö, matka maasta ottaminen, tästä kullasta ko'ista, kaunihista kartanosta: miehet miekkoja hiovat, kärestävät keihä'itä." Emo ennätti kysyä, vaivan nähnyt vaaitella: "Miksi miekkoja hiovat, kärestävät keihä'itä?"
Kasvoin mie ison koissa, Veikon kaunon kartanossa, Iso ei kieltänyt oritta, Veikko kirjakorjoansa; Ori vieri väkkäränä, Korja mustina kerinä. Naitihin minä talohon, Yli kynnyksen kylähän. Viikon viivyin, kauan kasvoin, Vuotin kutsua ko'ista; Katsoin pääni kallellehen, Suuret silmät soikiaksi, Juoksevan ison orosen. Kolajavan veikon korjan Ei juossut ison oronen, Ei kolannut veikon korja.
Jos et sä tule, kuolen pois, Ja olet yksin, yksin vain; Ja jos sa taaton kotiin jäät, Kuin vieras olet, muilla main. Kävi halla kylmien kevätyön, Se kylmi orvokit hentoiset, Ne kuihtuivat, näivettyivät. Oli poika tyttöä lempinyt, He ko'ista läksivät salaa pois, Sitä taatto ei tiennyt, ei äiti. He pitkin kulki ja pitkin vaan, Ei onnea, tähtöstä nähneetkään, He kurjina huoli ja kuoli.
Vanhat muistot keskeyttivät naurun Aliinalta, mutta eipä hän päässyt vielä sillä. Vappu seisahtui kohdalle ja alkoi raa'alla äänellä haukkua: Eipäs nyt Auvisenkaan tyttö mukota äissään, kun on päässyt parempien ihmisten seuraan kävelemään. On se nyt olevinaan, vaikka kyllä sinä toki et ole niin rikkaasta, etkä niin kunniallisesta ko'ista, että kannattaisi keimailla.
Pyhä meillen aina oot, Kun he sua kutsukoot, Läntisnä jos mailla liidät, Taikka kaakon siivin kiidät, Tai yl' vetten yltyväin Idäst' ennät temmeltäin, Taikka ko'ista kukkain kulet, Konsa syttyy taivaan tulet, Lempeänä liehuen, Nymfein kera kuiskien.
Kuules, kuin minä sanelen, kielin toisin kertoelen! "Lähet jo, kukka, kulkemahan, mansikka, matelemahan, verannukka, vieremähän, sametti, samoamahan tästä kuulusta ko'ista, kaunihista kartanosta; tulet toisehen talohon, perehesen vierahasen.