United States or India ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Jo tuon näen kyselemättä, arvoan anelematta: kävipä tiensä tervehenä, matkansa imantehena; toip' on hanhen, voitti vallan, sortipa sotiveräjän, langettipa lautalinnan, levitteli lehmusseinän käyessä anopin luona, apen ainoan ko'issa. Onp' on sotka suojassansa, kana kainaloisessansa, puhas neiti puolellansa, valkeainen valloissansa.
"Siitä tunsin sinun kotisi, Se merkki sinun ko'issa: Pihlajikko pirtin eessä, Tuomikko tuvan takana, Koivikko kotamäellä, Katajikko kaivotiellä, Kuusisto kujoisten suussa, Petäjikkö pellon päässä, Tammi keskitanhualla, Hetet tammen juuren alla, Kultakansi kattehena, Kultakauha kannen päällä." "Mitäpä meillä laaittihin, Raattihin minun koissa?"
"Kukkuipa käet Kalevan, Kalevalan kuusikossa." "Haukkuiko Kalevan koirat, Kalevalan kankahalla?" "Haukkuipa Kalevan koirat, Kalevalan kankahalla." "Katsoiko Kalevan neiot, Kalevalan ikkunoissa?" "Katsoipa Kalevan neiot, Kalevalan ikkunoissa." "Mistäspä tunsit minun kotini, Mi merkki minun ko'issa?"
Soisi soutaja venonsa Soutamatta juoksevaksi, Soisi jauhaja kivosen Jauhamatta pyöriväksi Soisi vielä nuori neiti, Miehelähän mentyänsä, Olevans' ison ko'issa, Armahan emonsa luona. Niin neiti ison ko'issa, Kun kuningas linnassansa; Niin miniä miehelässä, Kun vanki Wenäehellä.
Se vieraita ei ole, veli vain, laps yksien se ompi vanhempain tuo hänen majaans' yöksi pyrkiväinen. Tää sama veli entis-aikoihin, viel' yhdessä kun kasvoivat he ko'issa, veljeksist' oli hälle rakkahin, nyt eloss' yksin tää, ja tämäkin yhdeksäntoista vuotta ollut poissa.
Mitä te tytöt suretta, Mikä teiän neitosien, Jospa vielä viikommanki Kasvatta emon ko'issa? Ei oo huolta neitosena, Tyttönä pahoa mieltä;
Jos lie heitty ja hylästy, Hyläsköhöt, heittäköhöt; Ei lehto leväten huoli, Hyvä halme hyövytellen. Vuoen lehtonen lepäävi, Kun tulevi toinen vuosi, Kasvavi paremman kauran, Tomiamman touon tuopi, Vihannamman viljan saapi, Teräkkään elon tekevi; Eipä huoli heinäpieles Yli vuoen oltuansa, Ei pahene piikalapsi, Jos on vielä viipykähän, Kukkana ison ko'issa, Marjana emonsa mailla.
"Hyvä kiitos, hyvä laitos, Saamasta hyvän sanoman; Nyt se leikar leikin lyöpi, Piipari ilon pitävi." "Millä teiän palkan maksan, Kullallako, vai hopeella?" "Et kullalla, et hopeella; Kyll' on kultia ko'issa, Vaikka kiukoat tekisi, Rauniot rakentelisi, Tekis rastit rauniolle, Ristit riihen ikkunoihin; Anna mulle nuori neito, Sillä roua palkan maksat."
Niin on nyt minun eloni, Kun pimiä pilven ranta, Tahi laaka lammin ranta; On kun syksy-yö suruinen, Pimiä kun talven päivä. Olin ennen kun olinki, Olin kun omenakukka, Tahi tuores tuomenkukka; Olin mansikka mäellä, Punapuola kankahalla, Koppelo eroon ko'issa, Tavi taaton kartanolla, Sirkkunen sisaren luona, Vesilintu veikon luona Missä nyt minun kotini, Kussa kurjan kartanoni?
Tää sama veli entis=aikoihin, Viel' yhdessä kun kasvoivat he ko'issa, Veljeksist' oli hälle rakkahin, Nyt eloss' yksin tää, ja tämäkin Yhdeksäntoista vuotta ollut poissa. Mut syytön muukalainenkaan ei jäis Niin oven suuhun, kuin tää vieras jääpi, Niin äänet' outokaan ei tervehtäis, Niin nöyräst' oottais, niin ei säikähtäis Kuin veli veljeään nyt säikähtääpi. Ei äänt', ei sanaa.