United States or Christmas Island ? Vote for the TOP Country of the Week !
AAPO. Ainoastaan heitä kohtaan, jotka kiroilevat tai osoittelevat muuta jumalattomuutta. Sentähden kavahda itses siitä. Mutta tarina noista kuvista tuolla kiven kyljessä on tapaus kaukaisista ajoista. LAURI. Tahdotko sen kertoa meille? AAPO. Mutta katselkaa ensin tarkemmin tuota kiveä. Siellä nä'ette niinkuin neljä kultaista, säteilevää pistettä.
Sotamiehet kiroilevat ja nauravat; aliupseeri on epätietoinen, mitä tehdä; naisen rohkeus häntä hämmästyttää. Silloin ilmaantuu rappusien päähän vanhanpuoleinen mies, jonka tieltä kaikki kunnioituksella väistyvät. Se on linnan päällikkö Wernstedt. Hänet nähtyään heittää nainen sotaisen asentonsa ja kantelee hengähtämättä siitä vääryydestä, jota hän on kärsinyt.
Pyssynputkessa ollessansa paholaiset kummastelevat, kuinka reikä on niin pitkä, ja mitenkä ruudin »hajsu» heitä vastaan lemuaa. Kun seppä kuulee paholaisten olevan pyssynputkessa, niin hän laukaisee pyssyn ja paholaiset työnnetään ruudin voimalla kauas pois pajan tienoilta. Matkallaan he kiroilevat ja toivovat »murha-miesten pesään tuhannen tuhatta Paawia».
Häneltä sain vähitellen tietää, että he kunnioittavat erästä Kristusta, joka oli luvannut hävittää maailmasta kaikki ihmiset ja kaupungit, mutta säästää heidät, jos he auttaisivat häntä hävittämään Deukalionin lapset. Sentähden, oi herra, he vihaavat ihmisiä, sentähden he myrkyttävät kaivot, sentähden he kokouksissaan kiroilevat Roomaa ja kaikkia temppelejä, joissa meidän jumaliamme palvellaan.
"Rak ... rakast ... rakastakaatte vihollisianne...?" "No, entäs sitten?" "Rakastakaatte vihollisianne, tehkäätte niille..." "Mitä se on?" ärjyi herra Koskinen ja samassa silmänräpäyksessä sai lapsi raukka viivaimesta kolauksen päähänsä. "Miten se on?" "Siunatkaatte niitä ...," kertoi lapsi itku silmissä, "jotka teitä kiroilevat..." "Onko se niin?" taas lyönti "sadattavat se on."
Kun vesi on matalalla, voipi nähdä niiden keittiöön kuuluvia kivi-astioita. Niiden miehet pystyttävät pöydän, s.o. druidikiven perustukselle. Itse ne tyhmämäisiä ja kummallisia kuin ovat, kokevat sytyttää valkeaa koskeen saattaakseen kivipataansa kiehumaan. Vihoissansa huonosti menestyneestä yrityksestään, huutavat ja kiroilevat ne niin, että metsä kaikuu ja kalliot kajahtelevat.
Mutta varikset toruvat vielä kauan, ennenkuin rauhoittuvat, kiroilevat, syljeksivät ja puhuvat pahaa tuosta, joka uskaltaa heidän aloilleen ilmaantua. Ja vielä unessaankin näkevät he edessään kummituksen suurine, kiiluvine silmineen, pyöreine päineen, pystyine korvineen ja koukkunokkineen, herahtavat horroksistaan ja parahtavat kuin pahaa painajaista.
Toiset kiroilevat ympärillä, kiljahtelevat hillityllä äänellä ja liikahtelevat levottomasti kuin merkkiä odottaen, koska saisi rynnätä ja lopettaa tuon... Mutta he eivät uskalla tehdä mitään, he eivät tiedä, mitä Vennu ajattelee... Vennu hypähti ylös. Mutta emme riitele siitä, se on nyt sovittu ja sinun *täytyy* tunnustaa, että minä olen ensinnä, ja sinä olet sitten vasta.»
Enhän minä ole pahan nimeä maininnut. En ole milloinkaan tuollaisia sanoja kiroukseksi kuullut sanottavan. Kylän miehet ja isäkin sanovat paljon rumemmin, kun kiroilevat. Mutta kyllä se vain sitä on, ja se on paha tapa sinulla. Kansakoulussa sanoi opettaja, että kiroileminen on kova synti. Sanoi se niinkin, ettei saa siunata, mutta semmoinen puhe vasta hullua on. Ymmärsit opettajan aivan väärin.