United States or South Korea ? Vote for the TOP Country of the Week !
Tykistö pauhaa mahtavasti, komentavien käskysanat, hyökkäävien kiljunta, haavoitettujen parkuminen ja kuolevien soturien viimeiset voivotukset sekaantuvat niihin. Taivas ja maa peittyvät tomu- ja savupilviin.
Ajattelin jo, pitäisikö minun herättää Ville tai setä, kun äkisti kuului mitä hirvittävin kiljunta, niin että luulin korvakalvojeni puutuvan. Setäkin heräsi ja nousi istualle, mutta sanoi vain: »Mikä isoa kissaa vaivaa, kun näin myöhään keväällä pitää naukujaisia?» Käänsihe toiselle kyljelle ja nukkui taas.
Kaikki näet häviää yleiseksi, suureksi, epäsointuiseksi markkinahumuksi, johon yhtyy raikkujen rätinä, ruokopillien vihellys, rumpujen pärinä, kiinalaisten »gongien» kumea ääni, torvien toitotus, posetivien soitto, petoeläinten kiljunta ja höyrykoneiden vihellykset.
"Huuih, huuih, huuih", kiljasi äkkiä eräs raivostunut vaimo, lähestyi Köllisköä, käsillään huiskien häntä vasten silmiä, jotta Kölliskön täytyi vetäytyä ovea kohden käsillään silmiään varoen. Samalla syntyi hirmuinen kiljunta, hyppiminen ja käsien paukutus yleiseen "uskovaisten" joukossa.
"Dorothea pahan maailman lintu sinä perhana sano vaan, onko tyttäreni terve?" "Minä olen terve", vastasi Perth'in kaupungin Kaunotar omasta makuuhuoneestaan; "minä olen aivan terve. Mutta mitä, Pyhän Neitsyen nimessä, lienee nyt hätänä, koska kirkonkelloja soitetaan takaperin? Ja kadulla on semmoinen kiljunta ja kirkunta". "Minä lähden paikalla tiedustamaan.
Kiitettyään lahjasta tuli Vinitius Petroniuksen luo ja lausui: "Kuinka minä voinkaan kiittää sinua kaikesta, mitä tänään olet tehnyt hyväkseni." "Uhraa Euterpelle pari joutsenta," vastasi Petronius, "ylistä Caesarin laulua ja naura enteille. Toivottavasti ei jalopeurojen kiljunta enää häiritse sinun eikä lygiläisen liljasi unta." "Ei," sanoi Vinitius, "nyt olen aivan levollinen."
Silloin yht'äkkiä Urubuksen kiljunta kuului tyynessä yössä. Toistamiseen kuului kiljunta, miesten riveissä syntyi nyt eloisuutta.
Tuperruin joukon jalkoihin. Tuon ahtaan alan täyttivät huudahdukset, kiljunta ja kiroukset. Minuun suunnattiin iskuja. Kädet kourivat vaatteitani ja ruumistani. Tuntui siltä, kuin minut olisi revelty kappaleiksi. Minut sysättiin maahan tukehtumaisillani. Joku jäntevä käsi tarttui minua hartioista keskellä ahtainta tungosta ja koetti riuhtoa minua mukaansa.
Mikä kirjava panoraama oli näillä kaduilla nähtävänä: luminietosten peitossa ja himmeästi valaistut katselijan silmälle! Kalleilla suden- ja karhun nahkoilla varustetut ja kudotuilla verkkopeitteillä koristetut venäläiset re'et ryömivät pitkin katuja. Mikä kulkusten kulina, mitkä näpeät piiskan viukehet! Mikä nauru, kiljunta ja kiroileminen norjaksi, lapiksi, suomeksi ja venäjäksi!
Kun Pedro Vicente oli ennättänyt viiden tai kuuden metrin päähän lakeuden äyräästä, pysähtyi hän, kääntyi, pani pyssyn olkapäätänsä vasten ja ampui kaksi laukausta perätysten. Kaksinkertainen tuskan kiljunta vastasi näihin kahteen laukaukseen.