United States or Angola ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ihmisen ei koskaan pitäisi tuolla lailla kerskailla. Sen kuuli Nemesis. "Kling-kling-kling", kuului ovikellon ystävällinen kilahdus. Hetken kuluttua astui sisään palvelija ja ilmoitti, että opettaja Touhio pyytäisi puhutella tohtoria. Tohtori säpsähti. Minusta näytti kuin hän olisi aavistanut tulevaa onnettomuutta.
Hänen henkeään salpasi, hän luuli kuulevansa kuisketta. Hän jännitti aistimiaan nähdäkseen ja kuullakseen. Taas kuului kuiskaus: "Ei, ei; ei vielä." Niin hän luuli kuulleensa. Hän nousi hiljaa, toinen näytti tekevän samalla tavalla. Selvästi kuului teräksen kilahdus kiveen. Hän huusi kauhuissaan: "Dolios! Valoa! Apua! Valoa!"
Särkyykö se, jos viskaa kivellä? tiedusti siihen Esa. Särkyy, kehasi Vesa. Otto siitä ilostui, huudahtaen: No koetetaanpas! Koetetaan! No! olivat loputkin valmiit, ja niin alkoi harras posliinin kivittäminen. Viimein sattuikin siihen kivi ja pojat siitä jo riemastuivat. Mutta kilahdus olikin kuulunut avonaisesta akkunasta vallesmannille, ja samassa hetkessä huusi tämä ankarana: Matti!
Ludvigilla on sekä korvia että käsiä Burgundin hovissa, ja Kaarlen neuvonantajien korvissa soi Ranskan kullan helinä yhtä mieluisalta kuin viinipullon kilahdus teidän korvissanne. Mutta hyvästi nyt ja muistakaa tulla määräpaikalle.
»Sinä olet Jumalan enkeli ja liian hyvä minulle», vastasi Miihkali juodessaan, mutta silloin kuului vieno kilahdus, kultarengas katkesi tuopin ympäriltä, kädet, jotka olivat pitäneet sitä koossa, olivat irtautuneet ja palaset putosivat maahan. »Minäkö sen nyt tein? Anna anteeksi, Elina!» »
Kerranpa kesällä, eräänä sunnuntai-iltana, koska aurinko kallistui luoteiseen ja tyyni oli ilma ja metsä, istui hän yksin lapsensa kanssa, istui rahilla, pöydän päässä. Niittujansa, huhtiansa katsomassa käyskeli Eero, ja kylään olivat lähteneet huoneen palvelijat kaikki. Oli nyt ihana rauha sekä ulkona että sisällä torpan sunnuntai-lakeassa tuvassa, ja lehditettynä laattia hymysi. Oli rauha ja hiljaisuus; ainoastaan tuolloin, tällöin kuului karjankelloin kaukainen kilahdus koivuiselta mäeltä. Mutta rahilla istui emäntä nuori ja haasteli lapsellensa, joka hänen helmastansa katseli häntä vastaan kuin hehkuva aamu. »Sanoppas, pienoseni», hän haasteli, hyräillen laulun ja puheen välillä, »sanoppas, pienoseni, mistäpä tiesit kotiasi tulla? Tulin pitkin Turun tietä, lirputtelin Hämeenmaitten härkäteillä. Mutta mistä kotosi tunsit, pienoseni? Koirasta hallavasta portin alla, tunsin kartanon kultaisesta kaivosta, ja olipa vielä pappien hevoset heinäladossa, ja olkiladossa olut-tynnöri. Mistä tunsit äitisi armaan, mistä isäsi tunsit?