United States or Netherlands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Juna viheltää lähtöään asemalta, pitkästi ja kiivakasti. Toinen naula on yhtä kovassa kuin ensimmäinen. Ei hän ennätä sitä murtaa, ennenkuin ne ovat ajaneet yli ja pelastuneet... Jättäisikö hän toiseen kertaan? Ei hän voi, ei hän tahdo, nyt sen täytyy tapahtua, nyt ovat hänen kiusansa kostettavat! Hän tarttuu kirveeseensä ja alkaa hakata sillä ratapölkkyä poikki.
Kehräsi vähän aikaa, polki rukkia niin kiivakasti ja nykki kuontalosta kehrättävää niin vihaisesti, että se aina vähän päästä käsiin katkesi... Ja sitten oli aina tuska sitä liittäissä ... mikä liekään niin hauras kohta kuontaloon sattunut, kun aina vähän päästä katkesi. Eikä nauhakaan pyörän päällä pysynyt!
Hän kulki alkumatkasta kiivakasti, melkein juoksujalassa, matkan määrä mielessä autuaasti kangastellen. Ei joutanut taloihin poikkeamaan, ei yösydännäkään levähtämään, tuskin tiepuolessa ruokailemaankaan. Yhtä menoa hän painoi kengät käsivarrella sinne, missä tiesi ystäväin olevan koolla.
Menee niin kiivakasti, että korvissa suhisee. Kik kik kik! nauroi kisälli ... »korvissa suhisee!» ... no eikö vielä? Elä juo, Matti, enää! sanoi Liisa ankarasti. Tämän kiivakan kulun kunniaksi! sanoi kisälli. Kiivakan ... ku ulun ... kunni aksi ... ja joka sanan väliin Matti ryyppäsi ryypyn. Heiluvee! ... nyt se vihelti! ... heiluvee! nyt sitä mennään!
Kisälli olen ja kesällä kulen ... kik kik kakkak kek! ... ryypätään... Vieläkö tuota ryyppäisi? Matti ryyppäsi, mutta ei uskaltanut katsoa Liisaan. Suutarin vai räätälinkö kisälli? Uurmaakarin ... eikö olisi isännällä kelloa, niin korjattaisiin! Sitä ei ollut Matti kuulevinaan ... katseli ulos ikkunasta ja sanoi menevän kiivakasti. Matin silmissä näyttikin, että vauhti yhä lisääntyi.
Ei kai tässä mitään vaaraa tapahdu? Mitä vaaraa? Jos sattuisi kaatumaan ... eli miten muuten ... lehmän päällitse ... kun näin kiivakasti Konduktööri naurahti ja meni ulos. Ylpeitä ne on kaikki nämä rautatien herrat, sanoi Liisa Matille, eivät vastaa, vaikka oikein kysyy. Ei se tuo ylpeä ollut mitäs sinä menit lehminesi siihen No, niin ruustinna sanoi! Kyllä se tuo sen paremmin tietää.
Vai ei mikään! akat ne ei ymmärrä mitään ... ne on niin typeriä ja lyhytjärkisiä, ettei niillä tee mitään ... pässin järkikin on jo pitempi kuin akkain... Vai ei rautatie ole mikään ... mistä sinä sen tiedät paremmin kuin minä, joka olen omin korvin kuullut? Mutta Liisa oli loukkautunut ja polki kiivakasti rukkiaan. Ja Matti hakkasi, niin että rouheita maahan pölisi.
Mutta samalla, kun Olavi taas tunsi heltyvänsä ja kun hänen omatuntonsa häntä vaivasi, se suututti häntä ja paadutti. Kiukkuisesti tiuskaisi hän itselleen maantietä myöten kiivakasti kävellessään: »Mutta mitä minulla on hänen kanssaan tekemistä? Mitä hän tahtoo minusta? Täytyyhän hänen käsittää, että meidän suhteemme on mahdoton! Enhän voi hänen kanssaan Amerikkaankaan paeta!»
Vaan tuuli oli temmata hatun päästä, ja Matti löi poskensa ikkunan pieleen. Ei siitä näe mitään ... menee liian kiivakasti, että näkisi... Nyt sen näit! ... olit pudottaa lakkisi, sanoi Liisa. Mutta Matti ei siihen virkkanut mitään ... istui vain äänetönnä.