United States or Sweden ? Vote for the TOP Country of the Week !


Mutta minä en mikään tuomari ole. Kiitos Jumalan, minä en ole kunnianhimoinen. Mutta jokainen kunnianhimo, jokainen toivo kohota, on viehättävä sille, joka on tyytyväinen kun vaan itse ei häviölle joudu.

LAERTES. Miss' on se kuningas? Te ulos jääkää. TANSKALAISET. Ei, kaikki sisään. LAERTES. Suvaitkaa, ma pyydän. TANSKALAISET. No, kyllä. LAERTES. Kiitos! Miehittäkää ovi. Kuningas, sinä konna, anna tänne Mun isäni. KUNINGATAR. Laertes hyvä, tyynny. LAERTES. Mi verta tyynt' on minussa, se soimaa Mua äpäräks, isääni verttimieheks Ja porton merkin polttaa siveän Ja puhtaan äitin' otsaan.

Robert hieroi hänen kangistuneita jäseniänsä, otti vyöltänsä pienen pullon ja antoi hänen juoda tilkan viiniä. Elämä palasi ja pian Hannu oli pystyssä taasen. "Kas niin," hän sanoi, "kiitos, herra Robert! Menkäämme nyt tervehtimään hylkeitä!" Robert katsoi häneen kummastellen. "Eikö metsästyshalusi jo ole sammunut, Hannu hyvä?" hän kysyi. "Ei, päin vastoin," hän vastasi.

Noo, hiljaa Joas! Haa! olisin nyt sama kuin äsken tästä mentyäni, niin viskaamalla teidät lähettäisin ulos ja vilauksessapa molemmat pyöriskelisitte tuolla kivisellä tantereella. Mutta nyt kiitos Herran nytpä surkuttelen teitä vihanne vallassa. Joas, Joas, tukeuta kiukkusi; sillä tuo muotosi, kalvea ja pedollinen, meitä kauhistaa. Puhallathan, sinä hirmuinen, niinkuin lohikärme sylkien myrkkyä.

Terveisiä paljo meiltä kaikilta, rahat tulivat tänne, suur kiitos niistä, niillä minä nyt saan rukin, eikä tuota velkamiehet toki ottane, kun sanon, että se on sinun ostama, ei meillä vielä ole ollut hyvin puutetta ja on se isäsi ollut muutamia päiviä kylässä hakoja karsimassa, vaan ne niistä niin vähä maksavat ja se on työhön vielä tottumaton.

Saatuansa tiedon tuosta suuresta tapauksesta, kirjoitti Romarino ensi kerran kiittävällä tavalla isälleen. Vaan isälle tuo kiitos ei maistunut juuri makealta, se kun oli lausuttu näillä sanoilla: "Vaikka olet hiomaton merimies, täytyy minun tunnustaa että tässä tilaisuudessa olet temppuellut viisaasti ja hienosti."

"Sammutit lampun, kuinka minä siis saattaisin tuntea sinut?" Samassa Vinitius huomasi Lygian, joka makasi viitan päällä seinävierustalla. Vinitius ei enää saanut sanaa suustaan, vaan lankesi polvilleen. Ursus tunsi hänet nyt ja huudahti: "Kiitos olkoon Kristukselle! Mutta älä herätä häntä, herra." Vinitius katseli häntä kyyneleet silmissä.

Tunnottoman puoleksi avonaiseen suuhun kaatoi hän muutaman pisaran virkistävää nestettä, jolla oli todellakin ihmeteltävä vaikutus. Fredrikin melkein sammunut elonkipinä alkoi kiitos sille keinolle! jälleen hehkua.

Keväästä aikaisesta lyhyt kesä. BUCKINGHAM. Paraiksi ihan tulee Yorkin herttua. PRINSSI. No, Richard York! Kuink' arvo veljyt jaksaa? YORK. Hyvin, majesteetti; se nyt nimenne. PRINSSI. Niin, veli, mulle suruksi ja sulle. Sen nimen omaaja vastikään kuoli, Ja siitä halventui sen suuruus paljon. GLOSTER. Mitenkä voitte, jalo lanko York? YORK. Suur' kiitos, setä hyvä.

"Anteeksi, että kysyn mutta voitteko te, herrani, sanoa minulle, onko rouva jo saanut lapsensa?" Mathieu vastasi, että rouva Séguin oli jo synnyttänyt, mutta että hänellä oli ollut kovia tuskia neljäkolmatta tuntia. "Niin, se ei minua kummastutakaan, rouvahan on niin heikko. Mutta minä olen iloinen joka tapauksessa. Kiitos, herrani." Nyt tuli rouva Rouche sisään ja sulki sitten hiljalleen oven.