United States or Switzerland ? Vote for the TOP Country of the Week !
Vaan elkää todellakaan sanoko että minä olen kertonut", sanoi Hilta ja nousi lähtemään. Tapanikin nousi ja puristaen Hiltan kättä sanoi: "Kiitos, kiitos kaikesta ja hyvää yötä."
Margreta parka, sinun tähtesi se minua enemmän surettaa; yksin olisin sen kohta voinut kestää. Ajatteles, se englantilainen kauppahuone, johon olin antanut rahani, on tehnyt konkurssin, me olemme köyhät." "Vai niin, se on mielen liikutus, joka on tehnyt sinut niin kalpeaksi ja kätesi kuumeesta lämpimäksi. Herralle kiitos, ett'et ole sairas!"
"Te sanotte sitä niin vilpittömästi ja niin ystävällisesti, että minusta tuntuu tylyltä ja tunnottomalta vastata siihen pelkällä 'kiitos'. Mutta on aikoja elämässä jolloin ikävöi saada olla yksin tuumaella oman sydämensä kanssa, ja, jos mahdollista, olla rauhassa; minä olen nyt sellaisessa ikävässä ajassa.
Aivan epäilemättömänä pidän, että hän minulle anteeks antaa, kun minä, kiitos kaunis täydelliselle tietämättömyydelleni, en tuota vaimoa tiennyt hänen puolisokseen enkä siis tosasiassa ole tahtonut enkä myös olekaan loukannut häntä. Sinun mielistynyt isäs Henri Vasili." Olga kietas kätensä Andreas Thorsenin kaulaan. "Anna anteeks hänelle, isä," lausui hän. "Anna hänelle anteeks minun tähteni."
"Kiitos teille, kiitos teille tästä rakkaudestanne, koska se on muistossani kätketty niinkuin suloinen uni, jota vielä kauvan, herättyäkin, muistellaan, koska minä ikuisesti olen muistava sitä silmänräpäystä, jolloin te niin veljellisesti sydämenne paljastitte minulle ja niin jalomielisesti otitte minun murretun sydämeni vastaan sitä suojellaksenne ja parantaaksenne."
Huh! kolkkoa ja pimeätä täällä ulkona on. Hyvästi, velikulta. He! etkö tule sisään puhelemaan hetkeks? Kiitos vaan! Näihin aikoihin viihtyy parhaiten kotosalla, valkean ääressä, vaimon ja lasten luona. Jumala heille kerran parempia aikoja suokoon! Jumalan haltuun! Kuu pilkistää pilvien ra'osta ja luo mustia varjoja näyttämölle. Toinen kohtaus.
»Voi mitä täällä on tapahtunut!» sanoi Manni. »Jumalan kiitos, että näen teidän vaaratta pääsneen tulipalosta.» »Kyllä sopiikin Jumalalle olla kiitollinen», vastasi Maissi, »ja lähinnä häntä saamme kiittää Junnoa, joka henkensä kaupalla pelasti minut.» Ja nyt kertoi Maissi koko vaaransa Mannille, »mutta Junno raukkaa», lisäsi hän, »on kova onni kohdannut.» »Mitä sanot?
Kyytipoika ikäänkuin arvasi hänen ajatuksensa; hän lauloi nyt niin, että vuoret vastaelivat: "Makkarass' on kaksi päätä: Toinen pää ja toinen pää." "Niin on, poikaseni, niin on! Kohtakos tullaan kestikievariin?" He käänsivät samalla oikeaan. "Tuoss' on!" sanoi poika, viitaten ruoskan varrella punaista taloa mäen alla. "Jumalan kiitos! Viimeinkin!" sanoi maisteri.
Jumalan kiitos ja kunnia; hyvinhän kaikki kävi. Tuomas oli vaiti. Kyllähän jalkani minut sinne saattoivat, mutta olikohan minun sydämeni siellä, tai joku muu... Se on Herran huoli, veliseni. Jätä se Herran haltuun. Paluumatkallani poikkesin myös siihen mökkiin, jossa sinä erosit minusta, kun... Elias säikähti, hätääntyi. Se oli Jumalan sallimus, veliseni, Jumalan sallimus. Etkös käy tupaan?
Ottelu oli ollut ankara, ja metsämiesten täytyi huoahtaa ennenkuin saivat sanotuksi: Jumalan kiitos! Kului vähän aikaa, ennen kuin Antti siitä toipui, mutta sitten hän nauroi taas ja sanoi olleensa vähän aikaa aivan pökerryksissä, ja vieläkin tuo väkevä mies ihan vapisi. "Miten Herran nimessä tämä tapahtui?" kysyi Pekka, kun Antti oli täydelleen toipunut.