United States or Togo ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ei käy enää jänis lankaan, ei astu kettu satimeen, ei juokse riekko rihmaan ... kiiman aika on kaikilla, pitää antaa rauha riistalle, pitäkööt häiritsemättä häitään metsän väet. Onkin jo paaluaitta kosken rannalla täynnä nahkoja, tänä talvena hankituita. Huomenna ne ahkioon ladotaan ja lähdetään niitä markkinoille hiihtämään.
Tuon kiiman perivät he äidiltään, Niin totta pelissä kuin valtti voittaa; Mut verenhimons' oppivat kai multa, Niin, totta vie, kuin kurkkuun iskee hurtta. Nyt työni todistakoot, mihin kelpaan.
BUCKINGHAM. Mainin, Ja naimaliiton lady Lucyn kanssa, Ja naimat Ranskass' edusmiehen kautta, Ja himojensa hillittömän kiiman, Ja Cityn naisten väkivaltaamisen, Ja julmuutensa joutavista syistä, Ja hänen oman äpäryytensä, Kuink' isän Ranskass' ollessa hän siittiin, Ja näkönsäkin, jok' ei isään ollut.
Mutta syyskuulla kiiman aikana kokoontuu hän suurempiin laumoihin. Tämä lai synnyttää kesäkuulla ja kuutti on jo äitinsä kohdussa kadottanut villapukunsa että se syntyissänsä jo on melkein äitinsä muotoinen. Tätä pyydetään tavallisesti sillä tavoin että häntä vartotaan kivellä eli karilla, jossa hän lepää, ja ammutaan kuulalla.
Emä synnyttää keväällä yhden, harvoin 2 penikkaa. Kiiman aika on touko- eli kesäkuulla. Silloin kulkevat he pitkät matkat pohjaisesta. Penikka kesyttyy helposti ja on sitte aivan ystävällinen. Pietarissa pidettiin ja ehkä pidetään vieläki mursu, jolle syötettiin kauran krynistä lientä, johon lisättiin leikatuita nauriita ja muita kasvaimia.
Vaaraa pelätessä, pistää hän ainoasti sieramensa veden rajaan hengittääksensä ja vaipuu kohta alas paikasta pakenematta. Kiiman aika luullaan olevan elokuulla; maaliskuulla synnyttää emä yhden penikan. Tämä hylje on Grönlantilaisten ainoa rikkaus ja heidän ainoa elatuksensa. Mutta paljo muitakin on tämän vihollisia pohjaisessa jäämeressä; valaskalan pyytäjät tappamat näitä paljo. Partahylje.
Puutteellisista ja kuluneista hampaista voimme päättää emäsuden jokseenkin vanhaksi. Sutten leposijalla oli nähty veripilkkuja lumessa, jotka juuri osoittivat kestävää kiiman aikaa. Hedelmällinen nainen oli siis jo alussa saatu rikotuksi; mutta urossusi ehkä arveli paetessaan: "Jos kadotankin yhden, niin onpa tuhat jälellä." Me ajattelimme: "Parempi onni ensi kerralla."
Kiiman aika on mittomaarin aikana ja emä synnyttää yhden penikkansa kynttiläpäivän ja matinpäivän välillä paljaalla jäällä, usein kovimmassa pakkaisessa. Emän kohdussa ja syntyessä on poika peitetty hienolla keltaisella villalla, joka synnyttyä muuttuu valkoiseksi ja viikon kuluttua rupee putoomaan.
Souteleisin, jouteleisin lainehia lahden vaan, salmen poikki verkot veisin, paulat kautta korpimaan; siellä kanssa äityeni, armahani, harmahani, eleleisin yksin vain, tuuditellen tuskiain; puhtehilla syksy-illan lohdun langat kehrättäis, kuuhut kultais pirtin sillan, sirkat yötä ylistäis, hiljaa honkain huminoiden, hiljaa lahden laulun soiden äidin armaan sylihin pääni raskaan painaisin; hiljaa kulkis kutrejani käden vienon viihdytys, sammuis poltto poskiltani, verten kiiman kiihdytys, vaipuis aallot valtimoiden, tyyntyis tyrskyt unelmoiden, himon kosket hiljeneisi, synnin häivät hälveneisi, sammal surun lammen sais, hanki syksyn hautoais.
Sitte seuraa hän äitiänsä siksi että kiiman aika tulee, jolloin äiti ajaa hänen pois seurastansa. Norppa ammutaan ja otetaan verkkoon samalla tavalla kuin viikarikin; usein ammutaan hän myös nenään, jonka hän pistää ylös veden pintaan hengittääksensä. Sillä hän on niin lihava että hän kuoltuansa nousee veden pinnalle.