United States or Kazakhstan ? Vote for the TOP Country of the Week !
Elegantimmassa naisseurassa ei Johannes vielä ikinä ollut ulkomailla esiintynyt. Ja hän tunsi vilpitöntä tyytyväisyyttä siitä, että hänen kevätpalttoonsa oli uusi ja hänen kenkänsä moitteettomasti kiillotetut. Ikävä, ettei hänellä ollut silinteriä, vaan ainoastaan musta, pehmeä huopahattu. Johannes päätti ensi tilassa hankkia itselleen silinterin.
Hänen yllään oli avara sininen, pitkähihainen takki, napissa ylös asti, kaulassa sinertävän punainen silkki huivi, jalassa kirkkaaksi kiillotetut, tupsusuiset saappaat. Yleensä oli hän ulkomuodoltaan varakkaan kauppiaan näköinen. Kädet oli miehellä kauniit, pehmoiset ja valkoiset; usein hän keskustelun aikana otti kiinni takkinsa napista. Tämä oli viimeisiä vanhan-aikuisia miehiä.
Kun tämä oli tehty, määräsi hän Tuomon riisumaan kiillotetut saappaat jaloistaan ja viskasi hänelle niiden sijaan raskaat, karkeat kengät. Vaatteita muuttaessaan oli Tuomo muistanut ottaa rakkaan raamattunsa juhlatakkinsa taskusta. Ja hyvä se olikin, sillä Legree rupesi heti sen taskuja kääntelemään. Hän löysi sieltä silkkisen niistimen, jonka korjasi, ja Tuomon virsikirjan.
Sunnuntainakin, jolloin sen kukkain miellyttävyys oli verhottuna ja liike vähemmin vilkas, loisti tuo pieni katu ympärillä olevien kaupunginosien harmajassa yksitoikkoisuudessa kuin nuotio pimeässä metsässä; ja sen vasta maalatut ikkunaluukut, kiillotetut messinkihelat ja yleinen sirous ja puhtaus pistivät heti mitä miellyttävimmin ohikulkijan silmään.
Peist' oli sankeanaan salamoivaa tappava taisto, suurt', ihon-raatelevaa, kohotettua; huikeni silmät vaskien kirkkauteen, jota päilyi päät kypäreineen, myös sovat äsken kiillotetut sekä välkkyvät kilvet urhojen ryntääväin. Ois ollut rohkea mies, ken katsonut taistoa tuot' iloll' ois, ihan säikkymätönnä.
Heikkinen. Muutanko mieltäni? Tietysti, tietysti! Vaan suu kiinni! 6 kohtaus. Edelliset. Loviisa. Heiskanen! Täällähän sinä oletkin! Onko kenkämme kiillotetut? Heiskanen. Ah tosiaankin! Aivan heti! Hah-hah-ha. 7 kohtaus. Loviisa. Heikkinen. Heikkinen (itsekseen). Siinähän onkin rouva itse. Mitähän hän sanonee! (
Tylppäpäiset, kiillotetut saappaat, silinteri, joka ei ollut aivan uusi enää, harmaat hansikkaat, sateenvarjo ja ruskea syyspalttoo käsivarrella kuuluivat vielä hänen ulkonaisen hahmonsa täydellisyyteen. Anteeksi, että häiritsen ... veljellä taitaa olla vieraita...? Paavo Kontio riensi häntä riemuiten tervehtimään.
Päivän Sana