United States or Gabon ? Vote for the TOP Country of the Week !


Lähelle sattuu mies ja syttyy palamaan, Yhä pahemmin hän paulaan tarttuu, Ja onnen kanssa vaara karttuu Ja riemun tie vie syämmen-polttohon, Ei aikaakaan, niin valmis romani on. Niin pitäis näytelmääkin näyttää. Siepalla ainees' keskelt' ihmiseloo täyttä! Sit' elää kaikki, harvat oivaltaa, Se hauskaa on, jos mistäkin sitä kiinni saa.

ja silloin ruumihista kauimpana on sielumme ja vähin vanki järjen, sen nä'yt että jumalaistuu melkein. Unessa näin ma silloin liitelevän taivaalla kotkan kultahöyhenisen avoimin siivin alas laskeakseen. Minusta tuntui kuin ma ollut öisin kedolla, jolta keskelt' omaistensa jumalten pöytään Ganymedes vietiin.

Odotus, kiihkomieltä kutkutellen Niin Kreikan niinkuin Troian leirissä, Jo panee kaikki vaaraan. Prologina Aseissa tulen, en siks, että turvaan Tekijän kynään, näyttelijän ääneen, Vaan aineen laadun mukaan ollakseni, Ja kerron teille vain, ett' esitys Sivuuttaa sodan alkutapaukset Ja keskelt' alkaa, käyden käsiks siihen, Mik' edullisinta on näytelmälle.

Ukon ilmaa, sadetta, Tyyntä, päivän paistetta Ken niit' aamull' aatteli! Vaan kun päivä mennyt on, Kaikki johtuu muistohon, Ilta kaikki muistavi. Päivän silmä sammuva Luopi iltaruskonsa Vainioille, metsillen. Väsyttää jos paimenta, Vielä soittaa torvea Hyvästiksi saloillen. Kylä viljavainion Keskelt' aukee; laaksohon Rauhaisaan se viettelee.

Ruhtinaansa oikealla, vasemmalla Esiin astui joukko, pöydän ääreen seisoi Paistaen kuin päivä ijankaikkinen. Ankar edessäni kimmellys ja hehku, Moniläikkyväinen, tulileimuva, Kuni seisnyt olsin aamuruskon piiris Ja mua kasvoin katsahdellut aurinko Tuhansien kultahattarien keskelt. Niinpä edessäni taivaan herraus, Niinpä edessäni maan ja taivaan sankar, Kaunis, ankara ja kirkkautta täys.

ja silloin ruumihista kauimpana on sielumme ja vähin vanki järjen, sen nä'yt että jumalaistuu melkein. Unessa näin ma silloin liitelevän taivaalla kotkan kultahöyhenisen avoimin siivin alas laskeakseen. Minusta tuntui kuin ma ollut öisin kedolla, jolta keskelt' omaistensa jumalten pöytään Ganymedes vietiin.

Suopursuin keskelt' ennen aikaan Kun lakkamarjoja ma poimin, Pään pakoituksen pahan sain; Vaan siit' en liioin viisastunut Kun löysin, poimin aina vain. Taas maljan laidalt' ennen aikaan Kun riemua join vaahtoisata, Pään pakoituksen pahan sain; Vaan tuost' en liioin viisastunut Kun seura sattui, joinpa vain.

Niin tyttöin keskelt' ennen aikaan, Kun sydänt' etsin lempiväistä, Sydämen tuskan tuiman sain; Vaan milloin viisastuin ma, milloin? Kun vanhat jäi, taas uutta hain. Muut kenties viisastuu, kentiesi, Mun älyni vaan luonto voittaa Tää katkeraa on tunnustaa. Tiet' oikeaa on turha koittaa Mun omin neuvoin vaeltaa. Mies tomuisesta kaupungista astui Maaniityn laajan kukkatanterelle.

Moni, jost' ol' laina hetken elämä, ei enempää, saattoi jälkeen ukon retken kaukaa vaiti tähystää, nuotiolta, keskelt' iloin nousta kotvan nauramaan, mutta herttaisimmin piloin, hänen kummaa kulkuaan. Väki virkkoi: »Kahakassa 'lyö ja hakkaa! ukko huus; siell' on sirut parsimassa käydä urakka nyt uus.

Moni kurja kerjää, kiertäin, Pyrkii, pyytää, samoo sieltäin, Hautaan hoippuu, hajoaa. Monen sielu, ruumis runtuu, Itkein elää, maahan murtuu, Hautaan hoippuu, hajoaa. Niinkö täällä ihmis-onni, Niinkö katoo, kuihtuu, kuolee, Hautaan hoippuu, hajoaa? Ei! Ken kyisen korven kulkee, Petoin keskelt' turvaan tunkee: Kunnialla kruunataan. Niin on maisen matkan laita.