United States or Saint Pierre and Miquelon ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kuvaillaan ne avarat maa-alat asumattomiksi, autioiksi; kuvaillaan niiden asukkaat melkeen paimentolaisiksi tai kerjäläisiksi, ja arvellaan että kaikki elämän riennot loppuvat vähän matkaa Geflen ylipuolella, joka myös sijaitsee liki maan-napaa, mutta joka kuitenkin on suuri kauppakaupunki ja jolla on siis ainakin välttämättömimmät elämän tarpeet.
Kuulkaashan tätä te kaikki, kuulkaas Baruk, Beilchen, Schmuel ja Eva, kuulkaa Adam ja Rakel, Jakob ja Abraham, Blümchen ja Laban, kuulkaas vain, täällä on pieni herranen, joka nimittää meitä kerjäläisiksi ja pettureiksi!"
Kopioitsijakirjurit jäivät nyt joutaviksi ja valittelivat moista taitoa, joka heidät saattoi kerjäläisiksi ja jota nuo tavalliset käsityöläiset saattoivat tehdä. Oppineet pelkäsivät, että he tiedon helpommasti levitessä ehkä menettivät osan arvostansa eivätkä sitte enää olleet niin itseoikeutetut saamaan kunniapaikkoja ja arvoja.
Mutta Juutalaiskaupungin komeutta, sitä hän ei tarvitse nähdä, sillä onnettomuuden loistoa tuo nuori herra kumminkaan ei ymmärrä, eikä hän siitä voi mitään oppia typerällä, paisuneella ruhtinaallisella sydämmellänsä. Omien asuntojemme edessä kutsuu hän meitä kerjäläisiksi ja pettureiksi, ja kumminkin on hänen opettajansa hänet tänne sitä varten tuonut, että hän meistä jotain oppisi.
Reinhold, sinä et tiedä, mutta siellä meilläpäin olivat maat todella niin, että jos sulkua nostettiin, niin kaikki tuli veden alle. Talot hävisivät ja ihmiset joutuivat kerjäläisiksi, sillä ei tehtaihin voitu heitä kaikkia ottaa. Talonpojatko häviöön! "set'apsyrt", sanoo ranskalainen. Kyllä talonpoika aina leipänsä löytää. Ja sitäpaitsi talonpoika on sosialismin luonnollinen vihollinen.
Mitäpä siitä, jos eivät olleetkaan rikkaita jos Anni ei saanutkaan perintöä, jos heitä sanottiinkin joskus kerjäläisiksi ei se tee mitään, sillä näyttäähän maailma niin avaralta ja lupaavalta; mikäpä tässä olisi hätänä, koska heillä on terveet ruumiit ja puhdas omatunto?
Sitten purskahti hän itkemään, väänteli käsiään, löi rinnalleen ja huusi: "Voi minua onnetonta naista! Mihinkä joutunenkaan! Taloni rosvoneet ja ryöstäneet asianajajat ja Alguazilit! Mieheni laiskuri, joka ei enää hanki leipää taloon, vaan juoksee yöt päivät kylää uskottomain Maurilaisten kanssa! Voi lapsiani, lapsi parkojani, mihinkä ne joutuvat! Kerjäläisiksi kaduille, se on meidän osamme."
Ja kun äkkiarvaamatta tulen omaini luokse kesäyön hiljaisimpana aikana, mitä silloin näen ja kuulen? Hurjan tuhlarimaiset juhlapidot, joiden maine Kaarle XI:n aikana välttämättömästi tulee kuulumaan kautta koko valtakunnan useita satoja ihmisiä yösydännä liikkeellä päihtyneitä palkollisia herjasanoja heidän huulillaan ja alustalaiseni epäilemättä kerjäläisiksi nyljettyinä!