United States or North Korea ? Vote for the TOP Country of the Week !
Isoni orihin osti, Hiirenkarvaisen hevosen; Osti sormukset soriat, Sekä kihlat kirkkahimmat Minun nallin naiakseni, Kenstin kestaellakseni, Ja konstin kosissa käyä. Läksin konsti kulkemahan, Kensti käymähän kosissa; Nousin rannalta mäkehen. Talopa oli mäellä, Ei saata sivutse mennä, Ei ylätse, ei alatse; Ajoin talon tanhualle, Talon pienille pihoille.
Emo tuon sanoiksi virkkoi, itse lausui ja pakisi: "Ole nyt kiitetty, Jumala, ylistetty, Luoja, yksin, kun annoit miniän mulle, toit hyvän tulen puhujan, oivan kankahan kutojan, aivan kenstin kehreäjän, pulskin poukkujen pesijän, vaattehien valkaisijan! "Itse kiitä onneasi!
Toisin tiesin, toisin toivoin, Toisin luulin ja käkesin, Toisinpa kävi kätehen; Tuli tyhjä toivotusta, Vale viikon vuotetusta, Tosi toivomattomasta. Mennä vuonna, näill' ajoilla, Kuka tiesi kuulun piian, Kenpä kenstin morsiamen, Sukivan suruista päätä, Huolellista harjoavan, Kaihollista kampoavan.
Rovasti nyt rohkeasti keskeyttää kenstin pilan. lausuu varsin vakavasti: »Arvaan itse oman tilan, annan arvon vierahalle. Siksi kysyn: mik' on tuonut teidät näitten ortten alle, meille kunnian tään suonut?» Iskee Hurtan silmä tulta: »Tulin käyntiin vastaamahan, jonka teitte, appikulta, kansan kanssa Hovilahan.