United States or Kazakhstan ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kuinka mielettömästi on filosoofeilta väittää ett'ei kummituksia ole: mimmoisia kummituksia me mahdammekaan olla henkien mielestä." "Viisaitten henget Istuvat pilvissä pilkaten meitä." Chillingly Gordon ei laiminlyönyt vahvistaa tuttavuuttansa Kenelm'in kanssa.
Mrs Braefield oli nähtävästi hiukan ylpeä, kun hän vei Kenelm'in kauniin eteisen läpi, jonka laattia oli Malverntiilistä tehty ja jota koristi Scagliola-pylväät, ja salongiin, joka oli sisustettu hyvällä aistilla ja antoi isoon kukkatarhaan päin. "Mutta missä on Mr Braefield?" kysyi Kenelm.
Oli taistelu-ilta alihuoneessa lykätty väittely, jonka George Belvoir alkoi, joka kahden viimeksi kuluneiden vuosien kuluessa hyvin hitaasti oli ryöminnyt eteenpäin alihuoneen suosioon tahi oikeammin suvaitsevaisuuteen ja toteuttanut Kenelm'in ennustuksen hänen menestyksestään.
Kaksi päivää edellisen kirjan viimeisessä luvussa kerrotun keskustelun jälkeen, sai Travers, joka sattumalta aikoi Kenelm'in luona käymään, hänen palvelijaltansa kuulla, että Mr Chillingly oli lähtenyt London'ista vallan yksin eikä ollut antanut mitään tietoa mihin hänelle tulevat kirjeet olisi lähetettävät. Palvelija ei tiennyt mihin hän oli lähtenyt, eikä milloin hän palaisi.
Tulkaa tapaamaan Gordon'ia aamiaisella huomenna kymmenen aikana. Minä asun vielä vanhoissa huoneissani." Sillä välin kuin sukulaiset näin puhelivat, oli Lady Glenalvon istunut Kenelm'in viereen ja katseli ääneti hänen kasvojansa. Nyt hän puhui: "Hyvä Mr Mivers, te saatte monta tilaisuutta puhua Kenelm'in kanssa; älkää nyt kadehtiko että minä viisi minuuttia puhun hänen kanssansa."
Hän tuskin näytti päivääkään vanhemmalta kuin silloin, kun hän ensin lukijalle esiteltiin sukulaisensa Kenelm'in syntyessä. Hän nautti nyt hedelmän omista viisaista periaatteistansa. Koska hänellä ei ollut partaa ja käytti valetukkaa, niin ei ollut harmaan hiuksen merkkiäkään.
Hän nähtävästi oli tiedoton sisääntunkijan läsnä-olosta. Kun tämä tointui hämmästyksestään, hiipi hän Kenelm'in luo, pani kätensä hänen olkapäällensä ja lausui hiljaisella ja lempeällä äänellä hänen nimensä. Tätä ääntä kuullessansa Kenelm Chillingly katsoi ylös. "Muistatteko minua?" kysyi Lady Glenalvon.
Nyykäyttäen päätänsä ja hymyillen Kenelm'ille, kääntyi hän ja jätti Kenelm'in vallan hämmästyneenä. "Kuka tuo lady oli, Will?" "Eräs Mrs Braefield. Hän on vastatulija." "Eihän tuo muuta voi olla, Will," sanoi Jessie hymyillen, "sillä hän on ollut naimisissa vasta kuusi kuukautta." "Ja mikä oli hänen nimensä ennenkuin hän nai?" "Sitä en totta tosiaan tiedä, sir.
Mr Roach nousi ja meni hakemaan toisen pullon Chateau Margauxta kellaristansa, kaatoi Kenelm'in lasin täyteen, istui jälleen ja pani nyt toisen jalan ensimmäisen yli. "Mutta," jatkoi Kenelm, "minun epäilykseni koskee seuraavaa." "Niin!" huudahti Mr Roach, "sanokaa pois epäilykset."
"He ovat hyviä ihmisiä; heidän tarkoituksensa ei suinkaan ollut rajoittaa teitä; mutta näyttää siltä kun enimmät heidän vieraansa söisivät vaan kasvi-aineita ja ryyniruokia. Täällä on perustettu yhtiö näillä perusteilla; emäntä sanoo niiden olevan filosofeja." Kun sana "filosofi" lausuttiin, kohosi Kenelm'in rinta niinkuin vanhan metsästäjän, kun hän kuulee huudettavan. "Hoi! Holohei!"