United States or Jordan ? Vote for the TOP Country of the Week !
Minä huudahdin ilosta, avatessani paperin valkoisena, vähän keltaiseen vivahtaen riippui tuoksuva kukka varressaan. "Ah, varokaahan toki hiukan pukuani, Loviisa! Revittehän pitsit rimsuistani!" huudahti Charlotte samassa kiukkuisesti ja veti kankean puvun kahisevat poimut likemmäksi.
Kun sitä vastoin minä kiellän enkä laula Oon kohta itsepintainen ma vaan Yksmielisesti sitä huutaa joka kaula Vaikk' varmaan helpommin sa tanssimaan Ain' pystyt, Sekstuksein, kuin minä laulaan!" Tästä maasta minä matkustin erään järven poikki, jonka vesi oli keltaiseen vivahtavata, ja saavuin Mikrokin maahan. Mutta kun aivoin mennä sisälle samannimiseen kaupunkiin olikin portti suljettu.
Vanha Dorthe oli kuiskannut jotakin hänen korvaansa ja jesuiitan koko huomio oli kääntynyt siihen paikkaan, missä äsken nähtiin nuo kaksi keltaiseen haarniskaan puettua ratsumiestä. Arvoisa hengen mies ojensi omalla kädellään yhden linnan suurimmista kanuunista tuota paikkaa kohti; mutta ennenkuin hän laukaisi, laskeutui hän polvilleen ja luki peräkkäin neljä pater nosteria ja neljä ave Mariaa.
Hän oli nähtävästi kaksi vuotta vanhempi Saschaa, sekä paljonkin voimakkaampi, mutta Sascha oli ketterämpi. Muutamia minuutteja he väänsivät, mutta keltanaamainen poika voitti vihdoin. Hän heitti Saschan maahan ja tarttui hänen kurkkuunsa. Mutta samassa tarttui voimakas käsi pojan keltaiseen pörhötukkaan ja puutarhuri Stepan nosti hänet korkealle maasta.
Tämä pohjolan aurinko ja "Aleksanteri suuri" istui tai oikeammin oli pitkällään sohvalla, puettuna keltaiseen silkkiseen yönuttuun, aamusaappaihin ja tekotukkaan, joka oli melkoista pienempi ja keveämpi kuin se raskas ja avara tekotukka, jota hän käytti juhlallisesti esiintyessään. Lähimmässä nojatuolissa istui henkilääkäri Petersen, ainoa, joka tällä kertaa oli hänen majesteettinsa luona.
Kuningas syöksyi keltaiseen, likaiseen jokeen, niin että vesi löi kohisten hänen kypäräntöyhtönsä yli. Muutamassa minuutissa hän pääsi toiselle rannalle muutamain miesten kanssa. Pian he saapuivat aivan haudan korkean ulkomuurin ääreen. Miehet katselivat huolissaan ylöspäin. "Portaat tänne", huusi Vitiges. "Ettekö näe, ettei siellä ole ollenkaan puolustajia. Vai pelkäättekö kiviä?"
Juokaa siis, sanoin kaataen lasiin. Hän joi hieman, sähkökellon kilinän väristessä huoneen lävitse: Vähän vielä, sanoin. Hän joi uudestaan ja katsoi keltaiseen viiniin ja sanoi hymyillen:
Ja niin tapahtuikin: kun Moranget tulivat tuohon mustaan ja haisevaan porttikäytävän luo, menivät he ensin ohitse ja vilkaisivat vaan keltaiseen osoitekilpeen; sitten kääntyivät he takaisin ja tulivat vakuutetuiksi siitä, että kukaan ei heitä nähnyt. Nyt eivät he enään epäröineet, he menivät sisään, vaimo edellä ja mies perässä, sillä vaimo tahtoi nähtävästi saada miehensä mukaansa.
Kun tulimme pirttiin, seisoi siellä keskellä lattiaa äärettömän lihava, punaisen keltaiseen ja rinnasta avonaiseen hameeseen puettu emäntä. Hänen vieressään oli pitkä, mustaverinen mies, joka tarttui meitä käteen kahdella kämmenellä ja toivotti meitä tervetulleiksi, vähän oudot värähdykset kasvoissaan. Luulin niiden ensin tulevan erinomaisesta ihastuksesta saada nähdä vieraita.
Mutta hiukset olivat vaaleat, vähän keltaiseen vivahtavat, ja niitä hän kasteli vedellä kunnes ne melkein pikimustina seppelöivät lumivalkeita ohimoisia. Sitten loi hän silmänsä ruskeisin kotikutoisiin vaatteisinsa; sitoi valkean esiliinan vyöllensä ja silkkihuivin päähänsä ja katsahti taaskin peiliin, ja hänen rinnastaan pyrki ulos syvä huokaus.