United States or Saint Helena, Ascension, and Tristan da Cunha ? Vote for the TOP Country of the Week !
No, ei muuta, kun keitimme heti vaan perunasoppaa ja paistoimme myös paljastaankin aika sianlihakaistaleita, ei häränliha taas tällä kertaa maistunut miltään, niin että todellakin meillä oli oikein rasvainen uudenvuoden-päivällinen. 3:mas kaartin-divisiona lähetettiin takaa-ajamaan pakolaisia.
Näiden iloisten nuotiotulien ympärillä sitte istuskelimme, jutellen tyytyväisinä kaikenlaisia satuja, kun olimme päässeet näin oivalliseen sateensuojaan. Keitimme teetä, kuivailimme vaatteitamme, vaikka ei niitä oikein kuivaksi saatu, koska niistä vielä seuraavana aamunakin valui vesi. Tammikuun 27 päivän aamulla k:lo 7 jatkoimme matkaamme eteenpäin.
Me kävimme kaikissa huutokauppa-paikoissa, ostimme puoleksi pidettyjä huonekaluja ja puuhasimme sellaisella innolla, että minulla yön tullessa oli oma koti järjestettynä. Keitimme oitis teevettä Jim'in patenteeratussa nuoren-miehen teekeittäjässä ja puhelimme vanhain, hyväin ystäväin avosydämisyydellä asioistamme.
Sen ääressä lämmittelimme itseämme, milloin pilvet peittivät rotkon, keitimme kaurajauhovellimme ja paistoimme pienet taimenet, jotka pyydystimme käsin purosta kivien alta ja rantaonkaloista. Se olikin meidän pääasiallisena toimena ja huvituksena.
"Kreikkalaiset olivat kavalasti hyökänneet kuninkaan veljen kimppuun, lyöneet hänen joukkonsa, tappaneet hänet ja vallanneet kaikki ruokavarat, jotka hänen piti tuoda meille. Me oleilimme vuoren rotkoissa ja kärsimme niin kauheaa nälkää, että keitimme ruohoja ja nahkaa ruoaksemme.
»Kuulkaas», alkoi taasen Paavo. »Suus kiinni nyt», ärjäsi Turilan Mari. »Onko tässä nyt aikaa kuuntelemaan sinun lorujasi. Juo nyt äläkä palpata.» »Kyllä tämä on parempaa kuin se, mitä me keitimme, mutta se olikin paljon väkevämpää. Mutta, en minä kuitenkaan tuosta pidä lukua; minä syön mieluummin pelkkää sokuria.» Näin arveli Kelon Paavo. »Oho, poika!» »Katsokaas vaan tuota purlakkaa!»
Heti kylään päästyämme hajoitimme muutamia kylmillään olevia huoneita ja kannoimme hirret ja puut kylän lähellä olevalle kankaalle, jossa oli asentopaikkamme. Niistä laitoimme hyviä nuotioita, joiden ympärillä kuivasimme itseämme ja keitimme ehtoollisemme. Sen jälestä menimme telttoihimme, panimme levolle ja vaivuimme unelmien rakkaisiin helmoihin.
Talot olivat avaroita, koska sekin talo, jossa me olimme majaa, oli niin suuri, että mahtui kolme komppaniaa sotaväkeä. Asujamia ei näkynyt, kaikki olivat paenneet. Leipää oli sangen vähän, monella ei ollenkaan, vaan me hankimme jauhoja, joista keitimme puuroa ja voimme sentähden vallan hyvin. Helmikuun 9 päivän aamulla k:lo 8 lähdimme taas marssimaan eteenpäin.
Pientä nokkanuotiota täytyi meidän pitää sentään aina permannolla, joka oli savesta; ei tässä auttanut peljätä josko lato oli vakuutettu taikka ei, kylmän tähden täytyi koettaa kaikkia keinoja. Niillä pikku nuotioillamme sitte keitimme teetä ja ohrakahvia sekä lämmittelimme käsiämme ja jalkojamme.
Se plutona, missä minä olin eli jota seurasin, sai majakseen erään lehmä-navetan, jossa onneksemme sattui olemaan vielä jälellä, vaikka sen Turkkilaiset olivat jo kalvaneet, yksi lehmä ja kana, ja meillä kun ei tällä kertaa sattunut olemaan muutakaan ruokaa, niin teurastimme ne heti, keitimme ja paistoimme, ja hyvältä ne maistuivatkin, koska emme olleet koko päivänä kerinneet syömään.