United States or Uganda ? Vote for the TOP Country of the Week !
ARVIRAGUS. Minä työstä heikko, Mut vahva mull' on ruokahalu. GUIDERIUS. Luolass' On kylmää ruokaa; sitä järsikäämme, Siks että riista kypsyy. Seis! Ei tänne! Jos ruokaamme ei söisi, luulisin Ett' on se keiju. GUIDERIUS. Mitä siellä on? BELARIUS. Zeus auta, enkeli! Tai jos ei se, Niin mainen ihme! Tuossa jumaluus, Ei poikaa vanhempi! IMOGEN. Oi, hyvät herrat, Mua säästäkää!
Taasen uimalla rantojen saapuivat luo, Minä heitin ne sinne, miss' kovin ol' vuo. Siellä rannalla näre ol' rungoton vaan, Sinisilmänen keiju sill' ol' takanaan. Oi, prinssi, nyt lausuvi keijunen tuo Ootko tykeillä saapunut hyttyisten luo? Käyt turhaan sä peikkoja lakaisemaan, Ne on siellä niin kauan kuin uskotte vaan. Anna peikkojen rauhassa temmeltää; Poista pimeys, peikotkin häviää.
Kas rintaa, kuinka on miehekäs, Ois siinä uinua kerta! Ois siinä riemua auvoineen, Kun jo voima marmorijäntäreen Voi saattaa kiihkohan verta! Tule, keiju, ahtaassa liivissäs! Vai suotta taivaiset mietipäs Soi tuomiovallan hälle? Vai suotta Helena lähti, vai, Pois myrsky-yöhön, kun niin nyt sai Hän untua rinnalle tälle?
Olit aika saatana säysy, Kun korsia kuljettaa Sai rauhassa linturäysy Ja pesiä selkäs taa. Mut kiire on touhuissa kevään, Ei auta häikäilyt nuo, Ja jos mieli ei vain jää levään, Piru itse se suojaa suo. Vaikk' kastanji päätään puistaa, Vuos vuodelta nostaa se sen, Ja messuissa latina luistaa, Kunis niitä ei ymmärrä ken. Canovan Pariksen edessä. Tule, keiju, ahtaassa liivissäs!
Sun omaks tahdon, mustakulma tyttö, jok' kannat päässäs tummaa seppelettä, sun omaks tahdon ja sun silmäis kuilut ja sielus syvyydet mä nähdä tahdon. Ma tunnen tuoksus, missä kulkenen, ma nään sun kasvos, minne katsonen, ja janossain kun juon ma lähdevettä, mun on kuin huuliltasi joisin mettä, sä metsän keiju, tyttö mustakulma, jok' kannat päässäs tummaa seppelettä.
Kussa kulki, jo mettä joi, kussa kuunteli, lehdot soi, kunne katseli, autiomaat kanervankukkia teille loi. Laulun mahti se siivet antoi, laulun keiju se kuiskeet kantoi rannoilta toivojen siintävän maan. Mistäpä lienee se tullutkaan tuo tuntehen nuoruus ja silmän koi, nyt joka ihmeitä tehdä voi?
Nosti päivän taivahalle, päivän terään tulta kaas, päivä ratkoi roudan sillat, luonnon keiju heräs taas, purki talven valkokankaat, hankki morsioksi maan, nosti nurmen silkkiverhon, nosti onnen apilaan. Mitkä lehdet apilaassa? Voima, laulu, työ ja lempi; voiman työssä voitokkaassa kevätkansa suurta luo. Mutta mikä voiman suo? Laulu, joka tenhoisempi on kuin voima Väinön maassa.