United States or Guyana ? Vote for the TOP Country of the Week !
Leskikuningattaren vieras-salissa neuloivat hänen hovineitinsä joululahjoja, jotka enimmästi olivat liinavaatteita hänen Majesteettinsä lapsille. Säästeliäs Kristiina oli itse mitannut palttinan ja piti tyttöjä tarkalla silmällä, estääkseen heitä haaskaamasta langanpäitä, jotka sen tähden kaunokaiset tavallisesti söivät suuhunsa.
Kenen jalka kapsaa, sen suu napsaa. CAPULET. Terveeksi, hyvät herrat! Pyörähdystä Nyt vartoo naiset, joit' ei känsä vaivaa. He, he, te kaunokaiset? Kenpä teistä Nyt epää tanssia? Ken kursailee, Sen vannon, sill' on känsä. Loukkasinko? Terveeksi, ystävät! Sen päivän muistan, Kun naamar' oli mullakin, ja taisin Ihanan naisen korvaan kuiskata Suloisen sanan; se on mennyt, mennyt!
Pane paita palttinainen, liitä liinan-aivinainen, Hame verkainen vetäise, senp' on päälle silkkivyöhyt, sukat sulkkuiset koreat, kautokengät kaunokaiset! Pääsi kääri palmikolle, silkkinauhoilla sitaise, sormet kullansormuksihin, käet kullankäärylöihin!
Mutta kuningas oli antanut kuninkaallisen sanansa, ja Terey pysyi oikeudessaan lujana, vaatien lupauksia turvaavata Zey-jumalata todistajaksi. Ei mikään auttanut, lupaus kävi toteen: Prokne tuli Tereyn puolisoksi, Filomela jäi isän huoneesen. Näin tulivat kaunokaiset siis eroitetuksi.
Jo päivänä muutamana, iltana moniahana neitoset kisaelevi, kaunokaiset karkelevi mannerpuolella saloa kaunihilla kankahalla; Kyllikki ylinnä muita, Saaren kukka kuuluisinna.
Ja joskin susi toisinaan Saa jonkunkaan, Kun paimen huutaa äänellänsä, Pois susi juoksee häpeissänsä. Siis terve! Paljon surua Sä jalona Oot nähnyt. Aina puuttuvilla On leipäs ollut saapuvilla. Ja vieraat täyttää huoneitas Sun pidoissas. Ja kaikki luokses saapuvaiset Ne poimii kukat kaunokaiset. Nyt sulle kehno lauluni Jo loppuvi. Sä vasta tullos vanhoillasi Sun rauhalliseen hautahasi!"
Suorin poikaset sotahan, Nuoret miehet miekka vyölle; Itse linnassa lihoan. Sekä kasvan kaupungissa, Juon olutta, minkä jaksan, Apan kaupungin kanoja. Sure en sitte Suomen maita, Enkä Suomen neitosia Suomess' on soriat neiot, Kaunokaiset Karjalassa; Lihavammat linnassani, Kaunihimmat kaupungissa. Käynti roualassa.
"Tuskin olette te, armollinen herra, kerjinneet puhua ilmi, mitä te soisitte, niin jo ovat Tay-joen haltija-neidot teille yhtä suosiolliset kuin rannankin kaunokaiset. Kuulkaa se on harpun ääni". "Harppu!" virkkoi Rothsayn herttua kuullellen. "Niin onkin, ja mestarin tavalla sitä soitetaan. Tunnustelenpa tuota raukeavaa loppu-ääntä ikään kuin tutuksi.
Hyvät kaunokaiset, älkäät pilkatko minua; olen kovin herkkä kaikelle, mikä vähänkin vivahtaa epäkohteliaisuuteen? OLIVIA. Mistä tulette, herraseni? VIOLA. En osaa paljon muuta, kuin mitä olen ulkoa lukenut, ja tämä kysymys ei ole läksyssäni. Soma sulotar, suvaitkaa antaa minulle häveliäs vakaumus siitä, että olette talon neiti, jotta voisin jatkaa puhettani. OLIVIA. Oletteko näyttelijä?
Kun väki pyhänä läksi kirkkoon, ajoi Liisa ja toinen talon tytöistä yhdessä. Harttu istui heidän sylissänsä, ajaen. Hän ylpeili siitä kunniasta, jota nuo kaunokaiset hänelle osottivat. Mutta yksin ajoi isäntä koreassa korjassaan kirkkoon, joka sytytettyjen kynttiläin valaisemana säteili kaukaa.