United States or Afghanistan ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kauan hän oli tämän perästä vaiti, hengitti raskaasti ja nieli kaulaan nousevia nyyhkytyksiänsä. Siitä pitäen minä yhdyinkin vallankumouksellisiin. Niin, sanoi hän rauhoittuen, ja lyhykäisyydessä kertoi historiansa loppuun.
Sitten kohotti Eevi äkkiä kätensä, kietoi ne Heikin kaulaan ja kuiskasi: »Sinä oma rakas, rakas ystäväni, sinuahan minä lapsuudestani saakka tietämättäni ikävöin, sinun tulostasi unelmoin jo Soinamon siimeksessä.» Hän vaikeni. »Valoisaksi olet sinä tieni tehnyt ja niin vastakin teet», jatkoi hän hiljaa äänen värähtäessä kuin suuresta, sisäisestä onnesta.
Kun Marian viimeisissä sanoissa kuului alakuloinen värähdys, niin Tapani ei enää jatkanut puhettaan, nosti vaan kätensä Marian kaulaan, merkiksi ettei Maria luulisi mitään mielen kylmyyttä syntyneen siinä keskustelussa.
»Erkkini, rakkaimpani!» Hän kietoi kätensä Erkin kaulaan, ja siihen hän nukkui kuin lapsi äitinsä olalle. Hän nukkui niin levollisesti, nukkui rauhaisaa lapsenunta, ja toivolla täyttyi siitä Erkin mieli. Mutta tajuttomana hän heräsi. Kuume nousi ja laski vuoroon, eikä lääkäri antanut yhtään toivon aihetta. Oli iltapäivä. Aurinko alkoi mennä mailleen.
Keinutuolissa hän nyt lepäsi ... ja nautti sieraimin ja silmin hyvistä hajuista ja naisista, jotka pukeutuivat. Sitten piti hänen itsensäkin joutua. Kuvastimen edessä ajeli hän partansa ja suki hiuksiaan, tarkastaen huolellisesti kumpaakin poskeaan ja luoden itseensä välkkyviä silmäyksiä. Puhtaat kaulukset ja punajuovainen rusetti kaulaan.
He olivat jo kietoutuneet isän kaulaan; nyt tekivät he rynnäkön äidin sänkyä vastaan tervehtiäkseen häntä; he ikäänkuin kivettyivät ihmettelystä nähdessään Gervaisin vaa'assa. "Minkätähden hän nyt taas punnitaan?" kysyi Ambroise, nuorin pojista.
Raskas suolalaukku selässä oli myöskin haitaksi. Lapset reessä painautuivat toisiansa vasten ja itkivät pelosta. Poika oli kietonut käsivartensa hevosen kaulaan. Eläin painoi hyväillen päänsä pojan olkapäälle. Lieneekö ymmärtänyt, että heillä oli yhteinen vaara tarjona... Sotilaan hevonen seisoi väristen, pää painuksissa ja silmät rauenneina. Sotilas oli päässyt voitolle.
Mikä lieneekin ollut syynä ainoastiko se, että nämät sanat muistuttivat hiljaista pyhäaikaa vai sekö, että ne muistuttivat Vapahtajan läsnäoloa sairasvuoteitten ääressä mutta tytön ahkerat sormet nyt lakkasivat nypläystyöstään ja kietoutuivat alas kumartuvan isän kaulaan. Kumpaisetkin, sekä isä että tytär, olivat hyvin herkkätunteiset, sen vieras helposti näki.
Sitten alkoi äiti laulaa: "Päivä kulkevi kattoja ja käki lehdossa kukkuu, vaan äidin poju se pikkuinen, hän liian kauan jo nukkuu." Esterin laulaissa viimeisiä sanoja, avasi Sven nopeasti silmänsä, kirkkaat ja tummat kuin kaksi pientä metsälampea, huusi ihastuksesta ja kiersi kädet äidin kaulaan.
Hän oli itse tyttönä ollessaan kantanut kuvaa kauvan kaulassaan; sitte kun oli tullut äidiksi, pani hän sen poikansa kaulaan.