United States or Denmark ? Vote for the TOP Country of the Week !
(Keskeyttää.) Elä rällää ... elä rällää enää... Itse käsky jo loppui... Sinä hokiset vain liikoja ... selitykset ja käskyt yhteen... (Katsoo pitkään.) Nooo ... ja... Tiedätkös nyt sanoa, mikä valehteleminen on?... (Odottaa.) No?... Hokise nyt! (Odottaa.) Et tiedä. (Ilmoittaa.) Valehteleminen on kristinuskon perustotuuksien mukaan häpiällinen ja kauhia synti... Istu alas! (Nuuskaa.) Huoruuden jälkeen on valehteleminen kauhein synti. (Mimmi Paavaliina aivastaa, toruen.) So!... So! (Aivastus pääsee itseltä, yrittää.) Ei saa ... (uusi aivastus) aivastella ei saa... (Taas pääsee aivastus. Kärsimättömänä.)
Kyllä siitä sielun kuorma Paljo painoi ja pakotti, Jota vainaja valitti Ahkerasti aikanansa, Ettei jo iällä ennen Armon lahjoja anonna. Aina toivoi tointuvansa, Paremmaksi pääsevänsä, Saavansa himolle salvan, Lukon orjuuen ovelle; Vaan se viipyi viimeiseksi, Aivan ehtoolle elämän. Nyt ei tietä Herran töitä, Eikä tuta tuomioa, Annettiinko armopaikka, Vaiko kauhia kaotus.
"Saadaanpa nähdä vaan", vastasi Lents, ja lähti oitis aterioittuaan toistamiseen kylätuomarille, jota hän ei ensi kertana tavannut kotona. Tiellä sai hän seuraksensa kurjan kumppanin. Se oli Faller, joka ruumiinvaaleana saavutti hänet ja huusi: "Oi, voi! tämä on kauhia tapaus, kovin kauha; on, kuin selkeä taivas salamoitsisi". Lents puhui rauhoittavan tavalla.
Onnellinen on se päivä, Uskovaisille ihana, Joill' on toivo taivahassa, Ilonsa isän majassa. Niillen vaan on vaikiampi, Kuolo kauhia, kamala, Joihen mieli maallisilta Tavaroilt' on tahrattuna; Niillen maaliman makeus Kaikki käypi katkeraksi Kuolemassa kauhiassa, Synnin palkan päätöksessä.
Elä ujoa oi suomenkansa, sillä en minä sinua hylkää, en sinua paremmaksi itseuskon avulla pyrkien huonompana luotani pois heitä, vaan ynnä itseäni sinussa sormella osotan, sillä minun liika-viisauteni on kauhia, niinkuin se, joka otsasarvella itsensä sarvipääksi puetti ja kielensä skorppiooniksi kehitti ja teräväksi rauta-piikiksi teroitti.
Minun, sillä niinkuin profeetta Joonas, minä lähdin minun huoneestani, mennäkseni siihen suureen Beliaalin kaupunkiin, jonkas sinä, suomenkansa, itsellesi rakensit, niin että koska viisaus, se kauhia synnin isä Beliaalissa, niinkuin ylpiä ori tallissa uskoa ja sanaa vastaan karkaa, niin minä uskonseipäällä ja sanakangella sen ylpeyden alas lyön ja niin viisauden maahan jaotan ja kangilla sille kuria kolistan, niin että uskon pitää Beliaalissa alati rauhassa, niinkuin kana orrella istuman ja sanan, sen oikian ja silkan sanan pitää siellä, niinkuin rauhoitetun kurjen pää korkialla kävelemän, ja pelvotta riemuääntä riuuttaman, eikä siitä viisauden ylpiästä orhista pidä niille koskaan pelkoa oleman, koska minä sille Beliaalissa kuria sanakangella kolistan.
»Se on varsin kauhia asia!» huusi Toivonen. »Mutta onhan meillä vielä oikia yhteinen omaisuus.»
Hän pani molemmat soittovärkit käymään, mutta nyt hän huomasi, että niitten kauhia epäsointu saattoi hänen melkein mielettömäksi; yksin kuoleman tuskassakin oli hairasointo hänestä mahdotonta kärsiä. Hän seisatti soittovärkit, ja kun suuremmassa värkissä hätähisestä pidätyksestä kuului rytkähdys, tuntui kuin olisi hänen oma sydän-valtasuonensa rytkäissyt.