United States or Liechtenstein ? Vote for the TOP Country of the Week !
Anni joutui kauheaan hätään: hänen kasvonsa leimahtivat tulipunaisiksi, hän kääntyi Iikan puoleen ja katsoi häntä suurilla mustilla silmillänsä niin rukoilevan ja luottavan näköisesti ja sanoi sitte ujosti: "Sano sinä Iikka, joka tiedät, minulle ei ole kotona siitä puhuttu mitään!"
Jalommalta, kuin miksi hän katsoi itseään, näytti hänestä nyt jokainen yksityinen, sillä hän hänessä etsi, löysi ja rakasti puhtaampaa voimaa ja pyhyyttä. Hän asetti jokaisen korkeammalle kuin itsensä, sillä hän kunnioitti hänessä korkeampaa itselöä. Hän seisoi siinä miehenä, joka käsitti kaikkein ympärillä olevien sisällisen olennon.
Hän ei ensin tiennyt mistä se oli, vaan päivemmällä johtui hänelle yht'äkkiä muistoon aamullinen unensa: Hän oli Tuiran sylissä ja Jori tuli hänen taakseen, pani kätensä hänen olkapäälleen ja katsoi surullisesti häneen. Se oli niin selvä ja mieleen uurtautunut, jotta kuvastihe melkein kuin tosi tapaus. Ja se vaivasi häntä toisen päivän ja kolmannenkin, pitäen alakuloisena ja aivan kuin katuvana.
Päätät sen kaiketi siitä, kun näin mukavasti tässä oikoelen enkä edes keräile sinulle kukkia tuohon kiehkuraasi? Ei sinun sitä tarvitsekaan tehdä, johan minulla on tarpeeksi asti kukkia. Millä nyt sitten näyttäisin sinulle virkeyttäni? Niilo kavahti istumaan tätä kysyessään ja katsoi tutkistellen tyttöön, joka juuri oli saamaisillaan kiehkuransa valmiiksi.
Etkö halua mitään, Gerda, siellä on niin maukkaita hedelmiä jälkiruoaksi? Kyllä, tuoppas minulle päärynä ja muutama keltainen luumu, ne ovat kovin hyviä sanoi hän, ja tuo roteva nuorukainen lähti pois. Hän oli ujo kuten poikanen, mutta voimakas ja vakava kuten kypsynyt mies, ja Gerda katsoi ihaellen hänen jälkeensä.
»Yksinkertaiseen, pieneen pappilaamme», jatkoi Eevi. »Jommoisen pappilan olla pitääkin, eikö niin?» Heikin sanoissa oli painoa. »Aivan niin! Pieni koti tekee sitäpaitsi paljon lämpimämmän ja kodikkaamman vaikutuksen.» Elsa katsoi häntä iloisesti silmiin. »Ei kodin yleisvaikutus sitäpaitsi seinistä riipukaan.
Kihisten sammuivat kekäleet ja hirret, päästäen, ikäänkuin viimeistä kiusaa tehdäkseen sammuttajilleen, silmiä kirvelevää savua. Aptekarin Jussi keräili tyhjiä puteleita koreihin. "Mitäs niistä tyhjistä keräilet?" sanoi Lintunen. "Toisit täysiä sijaan". "Jaa, juu, niin", liitti Sillfors. "Mene paikalla aptekarisi luo ja sano, että oluet loppui". Jussi katsoi vähän epätietoisena Sillfors'ia.
Lents oli vähällä pikastua, mutta hän kuitenkin vielä sai itsensä hillittyä. Kun hän sitte oli kahdakesken vaimonsa kanssa Anni oli ääneti, vaikka Lents häneen monta kertaa katsoi sanoi hän vihdoin: "Minkätähden olet minulle tämän tehnyt?" "Sinulle? Minä en ole sinulle tehnyt ollenkaan mitään, mutta itse asia on sanottu, kuin sanottu. Ei ole meillä pahaakaan rauhaa, ennen kun täältä muutamme pois.
Vanhus katsoi kaihomielin: »Tuoko on tulos elämän, päätös päivän kaunihinkin?» Vastasi vakava vaimo: »Kudon sulle kuolinpaidan armosta Isän Jumalan, parahasta palttinasta.» Vanhus valkea nukahti.
Juanitaksi oli vanhus nimittänyt häntä... Juanita... Hän oli ollut lumoavan kaunis, kun hän eilen katsoi häneen... Ja nyt tänään, kun hän vitjat kädessä viittasi hänelle ... ylösnostetuin käsivarsin, ja hymyili samalla!... Kaikkien maailman naisten pitäisi olla mustasilmäisiä siitä tulisikin jotakin toista kuin tuo ikuinen sinisilmä maitosekoitus siellä pohjolassa!