United States or Sint Maarten ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ristiäistoimitus tapahtui siihen aikaan aina iltapäivällä, tavallisesti kello kuuden aikaan. Tärkein kysymys tällä hetkellä oli se, kuka vastasyntyneen kantaisi kasteelle.
Muista tosi, että waimosi lahjoitti sinulle lähteissään lapsen; joka tarwitsee paljon sinun apuasi", puheli eräs ystäwä Kristolle, ja se rupesi waikuttamaan. "Niin, niin, totta puhut. Minulla on lapsi, jonka eduksi olen welkapää kaiken elämäni uhraamaan", sanoi Kristo, ikäänkuin unesta hawahtuen. Nyt toipui hän niin paljon, että woi ruweta lasta kasteelle toimittamaan.
Andrea oli rakastettava vaimo ja toimellinen emäntä. Kildenbauerin leski oli jo kantanut kaksi pientä asioitsija Rurikkia kasteelle, ja ihmiset kuiskailivat oikein satumaisen suurista kumminlahjoista. Mutta Kildenbauerin leski alkoi jo vähitellen tulla hyvin vanhaksi, ja ijän mukana kasvoi hänessä yhä pahanilkisyyskin.
Ja kun Pyhät Miehet siunatut olkoot heidän autuaat nimensä! soivat minulle pienen kukkasen, joka jo kolmen kuukauden kuluttua lakastui, niin teidän isänne, vanha herttua, kantoi lapsen kasteelle ja piti loistavammat, komeammat ristiäiset kuin mitä itse Parisin kaupunki olisi voinut.
Mutta sitten kumpiko kummeista oli kantava lasta kasteelle, Aletten äitikö Tönsbergistä vai täti Vosgraff? Tästä syntyi pulma, jota oli ihan mahdoton ratkaista. Rouva Vosgraff oli mielestään itseoikeutettu tähän tehtävään; hän oli lähettänyt kauniin ristiäispuvun ja ilmoittanut aikovansa Vosgraffin kanssa saapua ristiäisiin.
"Kuinka mielelläni pelastaisinkaan teidät jos voisin, sillä teidän äitinne kantoi minut kasteelle, ja te olitte imeneet äitini rintaa sinä päivänä, jona teidät kastettiin. Minä olen vaan kahta kuukautta vanhempi kuin te." Signe painoi Appellonaa kovasti rintaansa vastaan.
Mutta minä tunnustan sen ajatus, että rakkaimman ystäväni poika, että se, jonka minä pienoisena kannoin kasteelle, että ikivanhan, mielipiteittensä puhtaudesta kehutun suvun jälkeläinen menee niiden puolelle, joita minä olen aina pitänyt luonnollisina vihollisinani se kiihoittaa veren suonissani, se melkein ryöstää minulta tyyneyden, johon vanhuuteni minun velvoittaa.
Hän oli vienyt lapsensa kasteelle, mutta aina arkipäivinä. Pappi oli käskenyt hänen tehdä sitä sunnuntaina, kun seurakunta oli ko'ossa, ja oli kysynyt miksi hän aina tahtoi toisella tavalla, kuin muut. "Voitko näyttää minulle missä on kirjoitettu, että se on sunnuntaina tehtävä?" kysyi Marit; "kun maksan lapseni edestä, enkö silloin saa niitä kastetuksi koska tahdon?"
SINIKKA: Piispa se oli. Inko sanoi sen minulle. KERTTU: Sama se oli, joka minutkin Kupittaalla kastoi. Se Henrikki. KERTTU: Mikä lie ollut. En toivoisi toisti tulevansa. Pitäisi muka sen vuoksi tehdä matka Nousiaisiin. LALLI: Vai pitäisi. KERTTU: Kovat oli vieraalla sanat sinullekin. Kasteelle käski ja kielsi noitien kanssa seuraa pitämästä. LALLI: Vai kielsi.
Ali-Tuomossa olivat tyttäret Martta ja Helka ja poika Perttu. Martta ja Tapani vietiin kasteelle yhtä aikaa, Vappu ja Perttu elivät kauan vallan tietämättöminä toisistaan, ja Helka ja Topias oppivat aakkoset jokseenkin yksiin aikoihin. Heidän joukkoonsa kuului vielä Simo. Simon vanhemmilla oli pieni tupa A1i-Tuomon maalla.