United States or Faroe Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hilja tunsi heti myötätuntoisuutta häntä kohtaan, ehkä sen vuoksi, että Knuut oli ujo ja seuraa karttava niinkuin hän itsekin, ja pian alkoi Knuutin persoonallisuus vaikuttaa häneen tietämättään. Hilja rupesi pilollaan opettamaan hänelle kaikkia pieniä sääntöjä sievää käytöstapaa varten seurassa ja oli hyvin rohkea tuon itseään ujomman rinnalla.
Hän oli hyväntahtoinen, ystävällinen ja suopea kaikkia kohtaan, mutta hänellä ei ollut vähääkään sitä pontevuutta ja voimaa, joka vie miehen korkeuksia kohden maailmassa, vaikka hänellä muuten kyllä oli tie avoinna sukuperänsä perusteella moiseen kohoamiseen. Vaikka »pitkä Vilhelm» oli jo kaartin luutnantti, oli hän kuitenkin kömpelyyteen asti ujo, arka ja seuraa karttava.
Karttava ei manan kolkkoja neitoja ollut, korskana vaunuillaan, hevosillaan laivojen luot' ei kääntyvä jälleen Ilionin avotuulisen turviin; saarsi sit' ennen näät hänet karsas kohtalo, iski peitsell' Idomeneus, jalo aaluva Deukalionin.
Ja kuitenkin on hän paljon ystävällisempi minua kohtaan kuin häntä, ja näyttäisi pitävän minua kuin veljeänsä; mutta puhuessaan Hjalmarin kanssa on käytös kankea, jokapäiväinen, vieläpä karttava.
Jokainen piti nuoren tytön hänen perillisenänsä; niin, majuritar luuli niin itse, ehkä hän oli liiaksi tunnollinen ja karttava siitä puhuakseen tyttärelleen. Hermina sitä vastoin eli suruttomasti, katsomatta nykyisyyttä ulommaksi ja tämä nykyisyys olikin hänestä verrattoman ihana.
Virkkoi noin Priamon vesa loistava, noin koki häntä armoon hellyttää, mutt' armoa vaill' oli vastaus: "Vait ole, mieletön, lunnaistas älä haastele mulle. Koittamaton kun viel' oli Patroklon tuhopäivä, heltyen helpommin minä iliolaisia säästin, vangiten mont' elävältä ja kauas kaupata antain; nytp' ei kuoloa ainoakaan ole karttava, jonka tuo kedoll' Ilionin joku kuoloton kätteni valtaan sen asujoist', ei semminkään Priamon oma poika. Kuollos, ystävä, siis sinä myös!
Hällepä vastasi näin uros askelnopsa Akhilleus: "Laerteen jalo poika, Odysseus, mies monineuvo! Kaiketi täytyy siis mun lausua mieleni julki, kuinka ma aattelen itse ja kuink' on käypäkin, ettei turhaan kärttävä ois mua toinen teistä ja toinen. Hadeen portteja niin en viero ma kuin sitä miestä, toisia mielessään joka hautoo, toisia haastaa; siksipä myös sanon, minkä mä parhaaks arvelen itse.
Emäntä tulee! Johanna!... älä mene!... muista lupaustasi! Kilistetäänpä tässä nyt tervetuliaisiksi. Johannan kanssahan tänään oikeastaan pitäisi kilistää ... ja toivottaa onnea. Mitä turhia!... Ties', missä koko tyttö onkaan! Luuletko sinä, että saisit hänet tänne tulemaan näkyville?... Ei kannata koettaa!... Niin on ujo ja ihmisiä karttava tuo tyttö.
Holt tarttui laihoilla, koukkuisilla käsillään sängyn reunaan ja koetti kohottaa päätään vähän. Hän katsoi Korneliaa jyrkästi silmiin, ikäänkuin hän olisi tahtonut lukea hänen sisimmät ajatuksensa, ja äkkiä hän käsitti, miksi Kornelia oli tullut. Epäluuloinen, karttava katse oli kadonnut, hän näytti iloisesti hämmästyneeltä, nöyrän kiitolliselta; hänen kasvonsa tulivat monta vuotta nuoremmiksi.