United States or Algeria ? Vote for the TOP Country of the Week !
Etumaisessa kolmannen luokan vaunussa olin toisessa päässä minä, toisessa lihava maakauppias jostain hätää kärsivästä Karjalan puolen pitäjästä. Tutkimusmatkoillani havaitsin, ettei hänen puolellaan ollut tupakanpoltto kielletty, jonkatähden asetuin sinne. Hän oli puhelias mies.
Neito vasten vastaeli: "Jo lähenki, jotta jouan, Lähen mie Kemijoelle Syömähän Kemin kaloja, Kemin lohta keittämähän; Hyv' onpi Kemissä olla, Kaunis Karjalan joella; Siell' on miehet mielelliset, Tyttäret hyväntapaiset; Eik' oo illoilla ikävä, Ei apia aamusilla." Kullervon sotaan lähtö.
Siitä kylästä oli 70 virstaa Petrosavodskiin, jonne myös menin, toivoen Karjalan kieltä opettavalta seminarin opettajalta Iljinskiltä saavani joitakuita tietoja mainitun kielen sikäläisistä murteista, ja mielien mennä edellepäin varsinaisien Wepsäläisien luokse Sviri jo'en lähille. Iljinskiltä en saanut mitään hyvää.
Milloin tahansa saattoi sota syttyä. Täällä rajamailla sen kauhut ensiksi tuntea saataisiin, niinkuin niin usein ennenkin. Ennenkin olivat Karjalan salojen miehet vihollista avustaneet. Tyytymättömyys kyti Korpijärven saloilla Kontolan miesten kaskista, ja Panu oli kyllä ensimmäinen mies yllyttämään. Ei silloin säilyisi kirkot eikä kylät.
Yön hiljaisuutta ei häiritse muu kuin höyryveturin silloin tällöin kuuluva vihellys, tai joku matkustaja, joka jollakin asemalla astuu vaunuun tai menee siitä pois. Aamulla olemme jo Viipurissa, Karjalan pääkaupungissa.
Taalain maakunnassa Ruotsissa 1771, oli 1808-09 vuosien sodan aikana Karjalan jääkärien päällikkönä, arvoltaan everstiluutnantti, ja sittemmin eversti, johtaen kunnolla heitä Revonlahden, Lapuan, Alavuden ynnä muissa tappeluissa. Sodan jälkeen hän jäi Suomeen asumaan, oli Kuopion läänin maaherrana 1810-27 ja kuoli Ruoveden pitäjässä 1836.
Jymyä ja pauhua kuului ilmasta ja sodan liekki levisi yhtä etemmäksi pohjoista kohti. Suurilla siivillä lensi se Isonkyrön tasangoille, ja kun meidän miestemme veri virtanaan juoksi maahan, kuului katkera valitushuuto avaruudesta, mutta veri juoksi juoksemistaan. Minä näin sen sekautuvan Savon ja Karjalan vesiin, se juoksi kastellen Hämeen kangasta ja Pohjanmaan tasankoja, milloin mitäkin.
Perillä laajan Karjalan, Vesistä Saimaan pohjoiseen, Näit Höytiäisen kirkkahan Sataisin saarineen. Rannoilla koivut, pihlajat Ja tummat hongat nuokkuivat Katsellen järven syvyyteen, Ja niitty, kumpu vihannoi, Lehdossa karjan kellot soi, Ja töllin savu verkalleen Kohosi kohden pilviä Metsikön rinteessä. Koetti kerran ihminen Vedeltä alaa anastaa Ja etuansa etsien Laineita laskettaa.
Musta Huotari, Pajarin vanha palvelia, istui perässä; hänen huostaansa oli Oiti uskottu. "Sinne se meni aaltojen valtaan Karjalan kaunein kulta! Kullalta ja sulkulta välkkyivät hänen vaatteensa aamuauringon säteissä, hartioilla helottivat nuo valkoiset helmensä, joista hän ei koskaan luopunut, ja päälaella paistoi Pajarin kultavanne.
Mahtavan Novgorod'in liittolaisina ovat monta kertaa retkeilleet meren yli läntisille maille; nytpä Novgorod alkaa heitä valtansa alle vaatia, ja toiselta puolen lännenkin valta, Ruotsi, alkaa heitä läheltä ahdistaa. Suomenveden perukassa kohoaa kivinen linna, Viipuri; jopa itse Karjalan kansakunnan emä-paikkoihin, Vuoksen ja Nevajoen varsille, koetetaan pystyttää Pyhän Eerikin lippua.