United States or Samoa ? Vote for the TOP Country of the Week !
Herrani, kreivi Robert, on ilmoittanut vakavan tahtonsa olevan ettei hän enää hetkeäkään tahdo teitä kattonsa alla kärsiä. Tuskin tuntikaan oli kulunut, kuin kreivi Albin viha, vimma ja kostonhimo sydämessä Sokolnits'in jätti mennäksensä etäiseen, pieneen Gotsy linnaan. Hyvästi-jättönsä oli kirous, jota hän ei tohtinut huuliltaan laskea. Karhuntanssittaja.
Minun täytyy isälleni kertoa mitä olen tänään nähnyt ja kokenut! Vielä kerran hän karhua hyväili ja Steinin kanssa linnaan palasi. Iloisesti hymyillen karhuntanssittaja häntä katseli. Sinä, nuori kreivi olet vitaan mennyt, hän mumisi itseksensä. Pian kyllä tulee tilaisuus läppää läpsäyttää ja silloin olet vangittu! Niinkuin Feliks oli sanonut, niin tapahtui.
Jumalan tähden, onko tuo se nuorukainen, joka auttoi minua ja toi minun tänne? hän kysyi äkkiä. Tämä se on, vastasi vanhus. Te olette suuressa kiitollisuuden velassa hänelle, mies! Vanha karhuntanssittaja rupesi itkemään nyyhkien kuni lapsi ja laskeusi Feliks'in jalkojen eteen. Jumala on meitä tänne tuonut!
Tuskin meillä sitte onkaan kunnia saada nähdä nuorta herraa katseliain joukossa, kun annan eläinteni temppujansa tehdä, karhuntanssittaja vastasi. Se on vahinko, kaksinkertainen vahinko minulle, joka juuri armollisen kreivin anteliaisuuteen ja jalouteen luotin. Mitä siihen tulee, ei teidän tarvitse huolehtia, vastasi isäntä.
Vaan hän voipi juosta pois, salaisesti paeta, kreivi virkkoi. Siitä antakaa minun, renkini Petrovitsch'in, nuoren Aleksian ja ennen kaikkia molempain koirani huolta pitää, vastasi karhuntanssittaja. Meidän kymmenet silmämme häntä silmällä pitävät ja varjelevat, niinkuin elävä kiusaaja sielu raukkaa.
Että näkisit minun täydellisesti luottavani sukkeluuteesi ja tottumukseesi, ota nämät kaksi kääryä, kumpasessakin on sata taaleria. Kiitän siitä, herra kreivi, sanoi karhuntanssittaja syvästi kumartaen ja pudottaen molemmat raskaat käärryt sukkelaan taskuunsa. Ja nyt sallikaa minun jäähyväiset sanoa ja kylään palata. Tahdon jo tänään, eikä vasta huomena seurueni kanssa matkalle lähteä.
Toivon sen olevan kylliksi uskollisuuttasi minua kohtaan vakuuttamaan. Oh, herra kreivi, huudahti karhuntanssittaja uudesti innostuneena, sieluni autuuden uhalla vannon teille tuhat kertaa, etten nyt enkä milloinkaan teitä petä ja pientä kreiviä en päästä, jottei hän nyt eikä koskaan löydä tietä takaisin, vaikka minun täytyisi häntä viedä kaukaiseen Siperiaan!
Hyvä, uskon sinua, sillä sehän on oma etusi, että poikaa tarkasti silmällä pidät, kreivi vastasi levollisena. Vaan miten ai'ot pojan käsiisi saada? Hänen isänsä ja pari vanhaa palvelijaa häntä aina vartioivat. Heidän varovaisuutensa on oleva mitätön, karhuntanssittaja vastasi vakaasti. Millä tavalla se on tapahtuva, en voi tällä hetkellä sanoa.
Ei, parempi on panna poika piiloon, siksi kuin ensimmäinen melu on sivutse, ja minä vartioitsen häntä ettei hän karkuun juokse, mestari Ivan Ivanovitsch, siitä voitte olla vakuutettu. Sinä olet oikeassa mies! Sukkeluutesi on parempi kuin minun, vastasi karhuntanssittaja. Ylös siis ja luottakaamme onneen saada poika käsihimme.
Oi, Herra, vastasi tämä, etkö kuule? Yhtäperää kuuluu bum-bum-bumbum! suuresta rummusta ja vähä väliin pilliä soitetaan, jotta korvat kaikuvat. Niin kaunista soittoa en ole, herra, pitkään aikaan kuullut. Koko kylä on liikkeellä tuota näyttelyä katsomassa. Mitä näyttelyä, sinä aasi? kysyi kreivi. Ken rummulla paukuttaa ja pilliä soittaa? Karhuntanssittaja, herra, vastasi Hannu pian.