United States or Slovakia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ei toki pakohon pääsnyt tulen tuimista käsistä; piti tulla toisen kerran, lähteä tulen tuville astalaksi tehtäessä, miekaksi taottaessa. "Susi juoksi suota myöten, karhu kangasta samosi; suo liikkui suen jälessä, kangas karhun kämmenissä: siihen nousi rautaruoste ja kasvoi teräskaranko suen sorkkien sijoille, karhun kannan kaivamille. "Syntyi seppo Ilmarinen, sekä syntyi jotta kasvoi.
Käy työhön käsiksi, Leo, sillä kauvan aikaa emme tosiaan saa enää viipyä!" Puukkojansa esiin ottaen, ryhtyivät molemmat erämiehet karhun nylkemiseen, ja olivat jo melkein päättäneet työnsä, kun vanha Martti äkisti nousi seisaalleen ja kallisti, tarkasti kuunnellen, päätänsä.
Herttua, jonka jalka samoin kuin kuninkaankin oli vähän haavoittunut, oli mitä hauskimmalla tuulella ja osoitteli leikin vuoksi, mitkä talonpoikaistytöt olivat hänestä kauneimpia. Luultavasti hänen toimestaan oli viimeisen ja urheimman karhun pörheä otsa koristettu laakeriseppeleellä, jonka tuoreet lehdet oli otettu kasvihuoneesta.
"Mistä sen tietää?" sanoin, ikäänkuin säpsähtäen. "Kaikki merkit viittaavat siihen", sanoi ukko. "Minkälaiset merkit?" "Esimerkiksi nämät ankarat pyryt ja pakkaset". "Mutta olen kuullut sanottavan, että kun on talvi kylmä, niin tulee lämmin kesä", väittelin ukkoa vastaan. "'Karhulla on karhun pojatkin'", sanoi vaan ukko. "No mitä muita merkkejä teillä sitten vielä on?" kysyin.
Jussiakin miellytti, että koko Karhun suku oli niin vakavamielistä väkeä, ja Kaisakin mielistyi kehumisesta. Tarjosi jo kolmannet kupit kahvia ja kainosteli nyt itseään, puhuen: »Ka mitäpä häntä ihminen tarvitsee turhaa huikennella ja huvitella. Pääsee tuota vähemmälläkin synnin teolla maan rakoon, niin kuin Makkos-vainajakin pääsi... Ottaisitte siitä nyt kolmannet kupit lämpimiksenne!»
"Pollen kanssa jaoin seuraavan päivän valetessa viimeisen leipäpalaseni ja sitten lähdimme emäkarhun jälkiä seuraamaan. Noin puolen peninkulmaa äskeisestä pesästä kiersin otson, vaan lähtiessäni karhun luo hiipimään en uskaltanut Pollea mukaani ottaa, sillä varmaan olisi kontio nyt varallaan, kun vasta oli levolle päässyt.
Karhua likinnä on susi Euroopan suurin ja väkevin petoeläin. Ja sen tuhot ja hävitykset ovat paljoa suuremmat kuin karhun. Se on niin väkevä, että se juostessaan jaksaa kantaa lampaan kidassaan. Sillä on hyvin kolkko olento ja ulkonäkö, mutta tarkka kuulo, näkö ja hajuaistin. Nälissään ollessaan on se hyvin saaliin himoinen, kavala ja rohkea.
Tiedättehän te sen meidän paikan... Käytiinhän siellä silloin karhun ammunnassa... No niin, niinpä niin ... sitä minä juuri ... siitä sen pääsitte tuntemaan, mutta sitä ennen ei kukaan täällä tiennyt Takaliston Heikistä, vaikka olisi nälkään kuollut ... ja sitä vailla se on monesti ollutkin ... niitä karhuja minä ikäni kiitän...
Erkkylän kartanossa Hausjärvellä oli karhu kahden viikon kuluessa 1855 kaatanut 18 lehmää ja nuorempaa eläintä. Isäntä. parooni Munck, kutsui Kokko-Kustaata, jonka kotipaikalle oli 7 peninkulman matka. Kustaa saapui ja meni metsään koirinensa. Jo ensi päivänä tavoittivat he karhun ja pysäyttivät hänet tuulen kaatamaa kuusta vasten, joka esti karhua hakemasta.
Valvoherra lähti myös hänen kanssaan pois talosta, sillä hänen majapaikkansa oli lautamiehen matkustettavan tien varrella. Komea hevonen pantiin heidän eteensä ja komea oli reki, karhun nahkaisine peitteineen ja alustoineen. Kulkusien soidessa ja aisakellon huikeasti vinkuessa, ajoivat he illan hämyssä ulos Kanniaisen mahtavasta kartanosta, mutta kotia jäi huolestunut, sairastava vaimo.