United States or Tonga ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mennyttä kalua on sitä vastoin se, joka synkkyytensä raskasta kantamusta koettaa kiihotuskeinoilla lieventää, olkootpa ne lajia mitä hyvänsä. Tämän surullisen taudin uhreja ovat juoppojen ja opiuminnauttijain suuret joukot.
Kun valtion herra tyhjänä, ilman mitään kantamusta, pitkillä säärillään kävellä roikki, niin miehille, joille oli kantamuksia sälytetty, tuli ensimäisellä peninkulmalla hätä, ja he sanoivat yhdestä suusta palaavansa paikalla takaisin, jollei anneta levätä ja muuteta kulkua hiljemmäksi, he kun muka eivät ole tehneet sitä pahaa, joka pakottaa tänne erämaahan hengenrajoja myöten uupuneena kuolemaan.
Paljon pahempia olivat ne, jotka tulivat takaapäin ja joilla siis näytti olevan sama matkansuunta kuin minullakin. Ne vetosivat suorastaan minun inhimilliseen myötätuntooni ja sanoivat: Meillä näkyy olevan sama tie taivallettavana. Sallinet ehkä, että sälytän sinulle osan taakastani, sillä sinä näytät olevan terve ja vankka eikä sinulla ole mitään kantamusta.
Mutta kun Pekka tuli takaisin, ei hän löytänytkään hänelle itselleen valmistettua kantamusta. Kysyväisen näköisenä hän katsoi kumppaneihinsa, kun Antti sanoi: "Vaari ei ole ruotsalaisista varma; Pekka, sinun tulee meitä suojella!" "Vai niin; no kyllä, mielelläni; mutta jaksatteko kantaa kaikkien hirvien nahat?"
Elsa sai kantaa Haneliukselle rajoja monta kantamusta, ja kun hän vie viimeistä osuutta niin Matti, hän oli siellä suutarin opissa, tuo Kirkkonummen Matti. "Sinä täällä opissa!" sanoi Elsa. "Niin, hyvä Elsa! et usko mitä elämää ne minun kanssani pitivät. Ei isäntä niinkään kuin lapset ja emäntä. Minä olin suorastaan liikaa siinä talossa.
"Meillä on onni päivänpaisteella! Mutta miten sinä, Pekka, sait karhun?" Kun tämä oli kertonut hänelle seikkailunsa, Antti lisäsi: "Kuule, meidän asiamme ovat edistymään päin. Kokonainen hirvilauma on viime yönä ollut syömässä järven rannalla; ne me pyydystämme." "Niinkö arvelet? Minun mielestäni meillä nyt on tarpeeksi lihaa; isosta karhusta tulee monta kantamusta."
Sitten se pahinta vielä, että ne eivät ota lukuun sitä, että toisilla on kuoleman kuorma kantamusta selässä ja itse roikkivat vain tyhjänä. Siitä ne tuskin älyävätkään mitään, sanoi Aaro ja nousi istumasta. Nyt olivat miehet levänneet ja lähtivät painumaan metsään, Aaro edellä ja toiset kynttä kantta perässä.