United States or Martinique ? Vote for the TOP Country of the Week !
Muistomerkillisen elämäntyönsä toisen ja painokkaamman puolen rakensi hän tulkitsemalla korkeamman sivistyksen alkutaipaletta vaeltavalle kansalleen ihmiskunnan suuria aikaansaannoksia kirjallisuuden alalla.
Näin matkamies tuli kerran, ja saapui linnan luo, Ja linnasta laulut kuuli: oli tuttuja laulut nuo, Ja rinta nyt syttyy hällä, tuli outo nyt käy sydämmeen, Ja hän lähtevi mailleen jälleen ja ne laulavi kansalleen.
Kuningas tunsi vilpitöntä iloa ja ylpeyttä, kun ei ainoakaan tuhansista vaimoista ja tytöistä kaikki pojat kymmenvuotiaasta ylöspäin ja kaikki vanhukset olivat aseissa valinnut häpeällistä orjuutta, vaan vapaaehtoisen kuoleman Vesuviuksessa, kun Teja esitti asian kokoutuneelle kansalleen.
V. 1868 valtasi Mikadon kuitenkin ylivallan, rankaisi aatelistoa ja toimitti paljo uudistuksia, jotka maahan muuttavat paremmin Euroopalaista sivistystä, ja v. 1873 vapaehtoisesti päätti kansalleen antaa edustuksellisen lain, joka jo v. 1875 tulikin käytäntöön.
Kuningas tahtoi, että jokaisen vapaan miehen lasten ihan erotuksetta piti oppiman kirjoittamaan ja lukua laskemaan. Itse oli kuningas kansalleen hyvänä järjestyksen- ja velvollisuudentunnon esimerkkinä. Englannissa ei vielä ollut kelloja eivätkä myöskään päiväkellot olleet soveliaat tämän maan pilvisessä ilmassa.
He herjaavat verisesti Häntä anomalla, että Hän vääryyden ja väkivallan asiaa avittaisi. Mutta kuitenkin! Jos kaikesta asiasi oikeudesta huolimatta sattuisit sittenkin tappiolle joutumaan? Mahdotonta! Eikö tuollaista ole koskaan koko hallitusaikanasi tapahtunut? Kyllä. Kerran. Kuinka sen selität? Minä en mielelläni muistele sitä. Mutta se oli koettelemus, jonka Hän lähetti kansalleen.
Taashan kaikuu, taashan raikkuu Entiset ilokäkemme, Muinahiset lempilinnut. Västäräkkisen viserrys Talvimyrskyn tauvottaapi; Kuultua kevätkäköstä, Jänkät jäykimmät sulavat. Lähteissään Väinö jätti kansalleen Perinnöks tänne sulo kanteleen; Mut kauvas poveen korven synkeän Seinälle pirtin köyhän, pimeän Hän kätki sen ja lausui: »kaikua et saa, Ennenkuin syntysanas joku oivaltaa!»
Hän ripusti yllensä kaikki ne koristukset, joita hänellä juhlallisissa tiloissa oli tapana kantaa. Hän astui linnoituksen muurille ja näyttäytyi kansalleen. Kuni noitasauvalla koskettuna vaikenikin raivoisa joukko. Rummut ja torvet lakkasivat päräjämästä, huuto ja ulvonta taukosi. Jotkut heittäysivät maahankin, niinkuin olivat tottuneet juhlapukuista keisariaan kunnioittamaan.
Liikkumatta lepäsi hän samassa asennossa, jolla aikaa lampun liekkuva valo yhä enemmän vaaleni aamusarastuksesta, joka alkoi tunkea sisään pienten akkunain puuristikkojen kautta. "Lepää ... lepää", kuiskasi hänen väsynyt ajatuksensa, "mistä löytyy, missä on se lepo, jonka Jumala on luvannut kansalleen?
Mutta enin, mitä kuningas voi suoda kansalleen, on hymy semmoinen, kuin koska päivä hymyilee Grampian-vuoriston lumihuipuille yhtä kaukainen, yhtä vähän sulattavainen. Voi, Robin! meidän isällämme oli tapana meitä hyväellä, ja jos hän jolloinkulloin toruikin, niin hän torui lempeällä äänellä.