United States or San Marino ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hän otti ruokahuoneesta kannikan mukaansa ja lähti rantaan, kahmaisi nuottikodasta verkkoja kainaloonsa ja työnsi venheen vesille. Nähdessään Juhan tulevan oli Marja tuntenut, että hänen olisi pitänyt sanoa jokin ystävällinen sana. Mutta se tarttui kurkkuun kuin kuiva, pettuinen pala. Ja sisu kirkui: tämmöistä tämä on ... eikä tämä tästä enää muutu! Enkä minä voi sille mitään!
Kontti on tyhjä, ovat koirillaan syöttäneet eväämme, ei ole muuta kuin tämä leipäpalanen kontin pohjalla. Reita ojensi kannikan pastorille, pastori taittoi sen kahtia ja tarjosi Reidalle toisen puolen. Sen syömme tänään ja annamme Jumalan pitää surua huomisesta.
Kädet leikkelevät, alituisessa liikkeessä ollen, kannikan kannikasta irti, tuopit kolahtelevat pöydän pintaan, ja lusikat vilkkavat taitavasti kuljetettuina suusta kuppiin ja kupista suuhun. Ensin ei siellä mitään puhuta, mutta sitten alkaa nieltä väin palojen lomassa kuulua sana tuolloin, toinen tällöin ja lopulta kokonaisia lauseitakin. Putosi tammalta kenkä metsään. Etkö etsinyt?
Sinä puhut niinkuin sinulla ei olisi poskiluitakaan. Minullako olisi reki yhdestä aisasta perässä. Etkö tiedä, että meillä on kumpaistakin aisaa vetämässä mieheni lähettämät satamarkkaset. Minä vain työnnän rekeä sitä mukaa kuin jaksan, ja maa on kasvamassa leipää vetäjälle ja työntäjille. Mutta sinulle ei Niemelän pellot kasva muuta kuin kuivan, kaunaisen, kyynelillä kasteltavan kannikan.
Laskien kannikan kivelle ryhtyi ukko kääntelemään ja katselemaan valkoista leipää. Vaan jopa on siinä hienoa ja hilpeätä leipää, jopa on siinä jumalanvilja, mihinkähän tuon panisi, että oikein säilyisi särkymättä ja murenematta. Ettekö syö? Lapsilleni säästän sairaita ovat, siitä paranevat. Saattaa tämmöinen vanha koni petäjäistäkin purra. Petäjäistä? Näyttäkää. Onko tuo petäjäistä?
»Missä sinun poikasi ovat?» huusi hän, hyvää huomenta sanomatta. »Pihalla, kuinka niin?» »Kun veivät minulta leivän, melkein kokonaisen leivän, jonka juuri uunista otin ja laskin porstuaan jäähtymään. Pienen kannikan olin vaan syrjästä leikannut.» Hän taukosi hengästyneenä. »Herra siunaa!» sanoi äiti ja löi kätensä yhteen.
Kannikan muotoinen kuu pilkisteli puiden laivojen välitse mäen takaa tuvan akkunoihin. Koko talossa oli hiljaista. Kaikki kolme lasta nukkuivat lattiavuoteella tuvassa. Tavallisesti ne nukkuivat pihanpään rakennuksessa äidin, Laaran, kanssa, mutta tämä ei ollut nyt kotona, oli mennyt kaupunkiin ja viipyi siellä myöhään yöhön. Isäntä oli vanhuuden takia käynyt aivan kykenemättömäksi mihinkään.
Mutta Suomen runotar ei ole valitettavasti valinnut kumpaakaan näistä keinoista. Se on tehnyt suuren sankarityön, Sammon ryöstön, epoksensa sydämeksi, mutta yhtähyvin on se suunnitelmansa toimeenpanossa suonut idyllille oman lapsen runsaan osan, jättäen sankarirunoelmalle, niinkuin lapsipuolelle, ainoasti ylijääneen kannikan. Näin erilaisesti kuvautuu kansojen luonne heidän hengentuotteissansa.
Silloin ei olisi houkuttelemassa huonoja purjehtijoita tuo kruunun kannikan kangastus, joka pakenee varattoman tieltä sitä etemmä, kuta lähemmä hän sitä luulee tulevansa. Ja silloin välttyisi se kilpailu, joka nyt päättyy varakkaampien eduksi ja synnyttää toisissa katkeruutta. Sillä varakkaan miehen poika ajaa aina edelle köyhemmästä toveristaan ja sieppaa viran hänen nenänsä alta.
Ei sitä näkynyt, niin sylkäsi vielä kerran, kallistui uudelleen ja kohta taas uusista kuorsauksista tärähteli seinät aina sinne asti kunnes väki kokoutui syömään. Silloin hän aina silmät pöheisinä, kasvot turvoksissa, töhmeröisesti horjuen astua tallusteli pöytään, puolivihasesti kiskasi kannikan ja rupesi syödä mylkkäsemään.