United States or Liberia ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Ei mikään", vastasi Kalidas; "vaikka totta puhuen minä en paljon luottanut Salomonin valtikan voimaan, ennenkuin hänen majesteettinsa löi sillä tuon urhoollisen Seldshukin pään halki." "Mutta nyt ei tarvitse sitä enään epäillä?" lausui Guebriläinen. "Me olisimme todella uskottomia, jos nyt epäilisimme", vastasi Indialainen.
Minkä vuoksi herkesimmekään rauhassa ja hiljaisuudessa ryöstäjän työtä harjoittamasta?" "Ja rupesimme Juutalaisiksi!" lisäsi Guebriläinen ivalla. "Katsokaat Scherirah'ta", sanoi neekeri irvistellen. "Suuteleepa mies oikein Salomonin valtikkaa!" "Minä olisin mieluisammin suonut, että hän olisi hirttänyt Alroy'n kun hän ensi kerran tapasi hänen", lausui Kalidas.
"Ajattele omia asioitasi, ystävä", vastasi pöydänkattaja, "ja kiitä onneasi, että sinäkin kerta eläessäsi saat oikein aterioita." "Tälläkö tapaa upseeria puhutellaan?" sanoi Kalidas, Indialainen; "melkeinpä minun tekee mieli katkaista kieli suustasi." "
Minä toivon, että teidän majesteettinne voi hyvin", lisäsi Kisloch, kumartaen Schireneä. "Te olette hyvin tervetulleet, ystäväni", Alroy vastasi; "minä tiedän teidän arvonne. Te olette minun kanssani kokeneet, niinkuin itse sanotte, sekä hyviä että pahoja, ja näette vielä, minä olen varma siitä, parempia aikoja. Kaatunut taisteloon! haa! se on hyvä." "Niin jutellaan", Kalidas sanoi.
Vähitellen tämäkin vallaton seura kuitenkin tyytyi, ja istuen platanipuunsa alla ja ahmaten kaikenlaisia Idän herkkuja he kävivät leppeämmiksi samalla kuin heidän ruokahalunsa väheni. "Juodaan, Kalidas, ja sitten yksi laulu", sanoi Kisloch. "Sitä harvoin tarjotaan", arveli Guebriläinen, "no, Kally, se innostuttaisi sinua." "Nyt lasketaan siis; muistakaat kööriä." Kalidaan laulu.
"Ei olekaan", vastasi Guebriläinen; "mutta saammehan ostaa, mitä tahdomme vasta maksettavaksi." "No, minä puolestani olen kohtuullinen mies", arveli Kalidas, Indialainen, "enkä tahtoisi vahingoittaa edes näitä kirottuja turkkilaiskoiria.
"Minulla ei ole mitään uskontoa", tunnusti pitkä, punaisella turbanilla varustettu neekeri, irvistellen valkoisia hampaitansa; "heillä ei ole minun maassani mitään semmoista; mutta jos minä olisin ennen kuullut sinun jumalastasi, Kalidas, olisin uskonut häneen." "Melkeinpä soisin, että olisin ollut Juutalainen", huudahti Scherirah ajatuksissaan. "äitini oli hyvä nainen."
"Mihin pyritte, hirtehiset?" murisi Kisloch; "jääkäät oikeauskoisia palvelemaan." "Me saamme olla enemmän rauhassa, jos olemme itseksemme", kuiskasi Kalidas. "Pois siis, koirat", ärjäsi Kisloch. Abdallah ja hänen palveliansa riensivät pois, mutta kutsuttiin tuota pikaa takaisin. "Miks'ette tuoneet minulle Schirazin viiniä?" kysyi Kalidas palavin silmin.
"Ja manteleilla täytetty metsäkauris", sanoi Kalidas. "Ja muutamia sokuripapuja", lausui Neekeri. "Joutuin, te riivattu pakana, taikka minä paiskaan tämän keihään selkäänne", huudahti Guebriläinen. Nöyrä Abdallah kiiruhti pois ja palasi pian takaisin, kantaen kahta viinipulloa, ja perässä neljä palveliata, itsekullakin tarjoinlauta, joka oli herkkuja täynnä.
"Ja minusta lempeä", vastasi Kalidas, Indialainen. "Mies, kuinka rohkenet rikkoa julistusta ja piestä tätä lasta?" Hän kääntyi yhden pöydänkattajan puoleen, joka paraikaa suomi jotakin onnetonta kamelin-ajajaa, jolta juhta oli kompastunut ja kaatuessaan särkenyt taakkansa, kaksi posliinikoria.