United States or Solomon Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ilmarisessa heräävät muistot ja hän vastaa: »todella, sisätajuntani salamaailmassa kaikki on hyvin, sillä siinä totuuden tieto piilee eikä unitajunnan psyykillisyydessä» Kalevalan sanoilla: »No niin», huomauttaa tähän Väinämöinen, »etkö sinä nyt ymmärrä, veli Ilmarinen, että Sampo se on Pohjolasta haettava!
Suurimmaksi osaksi on tämä ihmisellisyys epäilemättä seuraus siitä, että meidän Kalevalamme on kerätty kansan suusta vasta myöhempinä aikoina, jolloin kristin-usko jo oli kerinnyt siihen tuntuvasti vaikuttaa. Mutta tappelusta janostuneet Niebelungit yhtähyvin tässäkin juovat kaatuneitten verta. Johonkin määrään mahtaa siis Kalevalan humanisuudessa kuvautua Suomen kansan lempeämpi alkuluonne.
Perällä tanssitaan "Kalevalan tanssia". Etualalla keskustelua. LOKKA. Eikö jo kellojen helinä Kaikunut kylien kautta? Eikö kuulunut kumina Soiton ja iloisen laulun? ESIRATSASTAJA. Minä hääväen edellä Ratsastin pikemmin lensin. Näin kylissä loimuavan Tiepuolissa tervasroihut. Hääparille kansa huusi: "Onnea sepon suvulle!" Väinö joikui, kangas kaikui, Parvi Pellervon säesti.
Seuraavassa tahdomme esittää pari piirrettä näistä Kalevalan tietäjien kasvatustavoista, ja silloin samalla selvinnee, minkätähden kutsumme niitä maagillisiksi eli yhteisnimellä magiaksi. ENNEN JA NYT: KAKSI IHMISTYYPPI
Luullakseni Kalevalan esipuheesta nyt kuitenkin jättänet runo-opin Runosepän löytyessä pois, paitsi mitä tapuloista ja muista yli Runosepän käyvistä asioista suotavasti puhunet. Jos lähettäisit minulle Professor Brockhausenin adressin, niin olisi se aivan hyvä, sillä mielelläni lähettäisin hänelle nyt jo Runosepän vaikka useammankin Berliniin Schotille ja muille lähettääksensä.
Sangen moneen näistä Kalevalan ihanuuksista olemme jo likemmin tutustuneet tässä yleisessä katsauksessa; mutta sangen monta, ja juuri kaikkein viehättäväisimmät, ovat vielä esiin tuomatta.
Kalervonkin heimo kaatui Sankarissa viimeisessä. Minä, sorretuin sydämmin, Kalevalan koito impi Surmalt' armoa anelen Miksi säästätte minua? Siskoni, sorea, armas, Sydämmeni mieltä nouda. Myöhäistä! KAUKO. Sinua, Anja, Säälin, hellin ja rakastan, Mikset lohtuisi suruista, Tämän metsästä tapasin, Pakohurtan! Nainen väisti. Elä mulle, seppo kulta, Kosta Kullervon tekoja.
Ks. Kalevalan 1:stä runoa. Ks. Ks. Ks. Verhandl. d. gel. Estn. Gesch. zu Dorpat. 2:n nide, 2:n vihko. Tartolinna 1848, s. 63 ja ss.
Minkätähden häpeäisimme Kalevalan esitystä, kun se omalla omituisella tavallaan tulkitsee jumalallisia mysterioita, kun emme häpeä käyttäessämme mielestämme filosofisempaa kieltä ja puhuessamme »jumalan rakkaudesta», »Kristuksen rakkaudesta morsiameensa» j.n.e.?
Kohoaahan jo kohta alussa edessämme Kalevala satalatvaisena, pilviä pidättävänä, maailman yli varjoaan levittävänä tammena; lemahtaahan meille jo kohta alussa vastaan laulu-runojemme ihana kukkasketo. I. Kalevalan yhtenäisyys. Olen verrannut Kalevalan runoston jaloon, korkealle ja laajalle haarauneesen tammi-puuhun.