United States or Bhutan ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kari oli pieni, puuton ja aivan kalju, joten viholliset kaleeriensa kannelta helposti saattoivat nähdä, ettei meitä ainakaan siinä ollut kätkössä. Kului kymmenisen minuuttia ja jo erottivat korvamme aironloisketta. Se läheni lähenemistään, ja kun toinen kymmenen minuuttia oli kulunut, tuli karin takaa näkyviin kaleeri.
Mutta ällistyksemme ei ollut vähäinen, kun ympäri päästyämme huomasimme edessämme kohoavan kokonaisen mastometsän. Niemekkeen suojassa keinui kokonaista viisitoista venäläistä saaristoalusta sekä lisäksi yksi kaleeri ja eskaluuppi.
Ne olivat eri puolilta soutaneet äskeisten saarten ympäri ja lähenivät nyt meitä vinhasti. Huomasin pian, ettei meillä ollut toivoa päästä metsäsaariin saakka, sillä puolessa tunnissa pääsisi etumainen kaleeri niin lähelle, että se saattaisi ruveta kanuunoitaan käyttämään. Meidän oli siis tavalla taikka toisella pelastuttava noiden edessämme olevien autioiden karien avulla.
Kaksikymmentä miestä meitä oli, kolme venettä meillä oli. Sukkelasti siinä liikuttiin. Me iskimme kaleeriin kiinni, otimme mitä taisimme ja poltimme loput. Kaleeri upposi kuin paha omatunto; siinä oli kirkonkelloja, ja ne soivat nyt aamusaarnaan meren pohjassa aina tuomiopäivään asti. Voi voi, jos tietäisivät sinun tehneen sen, Elias! Niinkuin eivät tietäisi!
Venäjän kaleereja tuli saaliilla lastattuina Ruotsin rantamailta; me otimme vähäisen osan saaliista takaisin; mitäpä pahaa siinä voi olla? Aselevosta emme tienneet. Eräänä kauniina kuutamoyönä tapahtui, että tulimme Paraisten saaristoon. Siellä oli kaleeri rantaan kytkettynä; Golubka oli sen nimi; miehet olivat menneet maihin renttuamaan, ja vartija nukkui.
Annoin pikaisen käskyn niille miehistäni, jotka hoitivat purjeita, ja ennenkuin kummastakaan vihollisaluksesta huomattiin manööveriämme, pyyhälsi purtemme myötätuulessa ulos vaarallisesta asemastaan. Aallokko oli siksi kova, että vihollisen kanuunoista ei ollut suurtakaan pelkoa. Mutta sen sijaan muutti kaleeri esimerkkiämme seuraten purjeitaan ja lähti viilettämään perässämme suoraan ulapalle.
Kerran vain raapasi pohja kallioon ja samalla olimme jo yli vaarallisen paikan. Seuratkoon nyt kaleeri perässä jos mielensä tekee! Käännyin katsomaan ja näin, että se oli nopeasti muuttanut purjeitaan luoviakseen selänteen ympäri. Mutta me kohotimme reiman hurraa-huudon, ammuimme ruotsalaisen merkkilaukauksen ja lasketimme täydellä myötäisellä länttä kohti.
Peräsintä hoitaen pidin lakkaamatta silmällä takaa-ajavaa vihollista ja panin huolestuneena merkille, että välimatka lyheni yhtä mittaa. Ennen pitkää olisi kaleeri perämme takana, jolloin se saattaisi käyttää sekä ampuma-aseitaan että keksejään. Aivoni työskentelivät kuumeisesti, keksiäkseen uuden pelastuskeinon. Se olikin ihan edessämme.
Ja aivan oikein! Iltaruskon viimeinen kajastus ei ollut vielä ehtinyt lännen taivaalta hävitä, kun Neitsytsalmen puolelta ilmestyi näköpiiriin alus, jonka kohta tunsin vihollisen kaleeriksi. Samalla tuli näkyviin toinenkin kaleeri, joka seurasi edellistä vähän jäljempänä. Ne lähenivät soutaen Brändöön nokkaa.