United States or Belize ? Vote for the TOP Country of the Week !
Petronius tahtoi ennen kaikkea voittaa aikaa, sillä hän oli varma, että niin pian kuin vain Caesar tulee Akaiaan, Tigellinus, joka ei taiteesta ymmärrä mitään, kadottaa vaikutuksensa. Kreikassa Petronius tiesi voittavansa kaikki kilpailijansa. Hän rupesi pitämään Vinitiusta silmällä ja kaikin voimin kehoittamaan häntä lähtemään matkalle.
Ja kun hän sitten ajatteli, että hänen täytyy kadottaa tuo rakastettu, pyhä olento, että hänen rakastettuansa ennen kuolemaa saattaa kohdata kärsimys, joka on kuolemaakin kauheampi silloin jähmettyi veri hänen suonissaan, koko hänen sielunsa suli valitukseksi, hänen ajatuksensa menivät sekaisin.
Se varmaankin peljättää häntä ja niin tuntee hän, että hän vieläkin rakastaa minua, ja ett'ei hän voi elää ilman minua. Samalla, kun minä ilmoitan hänelle mahdollisesti, että hän voi kadottaa minut, samalla tuntee hän myöskin, ett'ei hän voi kestää sellaista tappiota. Rivakasti asiaan käsiksi! Kirje kirjoitettuna ja lahjansa kaikki kokoon pantuina! Niin!"
AKSEL. Mun kuninkaani! HAKON. Valpurin tähden Hakon Norjan kruunun Nyt kadottaa, mut Valpurin hän itse Valpurin tähden kadottaa. Niin, huomaa Mun lahjan' arvo! Voitonhalun vuoks ei Vähempää suuremmalla palkita. AKSEL. Oi, jalo serkku!
Ah! kuinka voimme voittoa rukoilla Samassa maallemme ja sulle, jota Kumpaakin meidän tulis tehdä? Voi! Kadottaa meidän täytyy joko maamme, Imettäjämme kallis tuo, tai sinut, Maass' aino lohtumme.
Hän pitkitti ja luki: "Mitäs siis näihin sanomme? Jos Jumala on meidän puolesta, kuka voi olla meitä vastaan? Eipä hän omaakaan Poikaansa armahtanut, vaan antoi hänen kaikkein meidän edestämme: eikös hän myös lahjoita meille kaikkia hänen kanssansa? Kuka tahtoo kantaa Jumalan valittuin päälle? Jumala on, joka tekee vanhurskaaksi. Kuka on, joka tahtoo kadottaa?
Asiain näin ollen ei maksa vaivaa ajatella, että Frans jäisi tänne, enää sitten kuin hän kadottaa "vankinsa". Kun minä kuolen, täytyy totuuden tulla ilmi, siitä on täti Juliana pitänyt huolta suuresti ihmeteltävällä tarkkuudella.
Sitten eleskeli vuosikausia milloin missäkin toimessa ja alkoi jo vähitellen kadottaa uskoansa siihen, että mitään sen ihmeellisempiä voi elämässä tapahtua maalla yhtävähän kuin merellä. Mutta silloinpa kiintyi Hinkin mieli taaskin erääseen aivan uuden uutukaiseen ilmiöön ja valveutti hänet virkeämmäksi kuin hän ehkä milloinkaan ennen oli ollut. Asia oli tällainen.
Mutta sittekin, kaikkien niiden ihmisten joukossa, joiden näemme noilla kedoilla niin ahkerasti työskentelevän; niiden joukossa, jotka Intiasta onneansa etsivät, tai jotka kotonansa Europassa huoletta nauttivat työnsä hedelmiä; kaikkien näiden joukossa ei ole ainoatakaan, joka ei jonakin päivänä voisi kadottaa kalleimpansa: arvonsa, rikkautensa, vaimonsa, lapsensa ja ystävänsä.
Voimakas mies kantoi vaaleata, kuolevaa poikaa ympäri puutarhaa koko päivän, taikka istui pitäen häntä sylissään, katsoen häntä kasvoihin sanomattomalla rakkaudella. Hän tahtoi aina olla poikansa luona; hän ei tahtonut kadottaa yhtä ainoatakaan sanaa eikä katsetta. Hän kokosi ne kaikki muistoonsa.