United States or Guinea ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hän näytti niin ankaralta ja totiselta, että Gabrielle melkein pelästyi. Suu, joka tavallisesti oli lempeä ja suruinen, näytti nyt jäykältä taipumattomalta juovalta, ja hänen jääkylmä, halveksiva katseensa pakotti Gabriellen, epäselvästi sammaltaessaan "hyvää päivää" luomaan silmänsä maahan. "Päivää." vastasi Robert ojentamatta hänelle kättään, "missä olet ollut?"
Kotona tuvassa oli hän yksitotinen ja harvapuheinen, mutta ulkona puheskeli hän elukoille, hyväili niitä ja leikki niiden kanssa; senpä tähden tulivatkin vasikat ja nuolivat hänen kättään karkealla kielellään, lampaat juoksivat hänen luokseen, kaapivat hänen vaatteitaan etujaloillaan ja mullistelivat silmiään kummallisella tavalla, joka on omituista näille elukoille, kun niitä hyväillään.
Ken, kurja, tohtii kättään nostaa Vastaasi, Jumal' auta! kostaa Mä tahdon hälle, maksaisi Se vaikka sydän-vereni. Sydämen pohjasta ma soisin, Ett' elää kunniakses voisin Töin, toimin sua palvella, Kunnekka pysyn valveella. Kun kerran päivä mailleen kulkee, Ja väsymys jo silmän' sulkee, Suo sylihis mun uinahtaa, Oi äiti armas, Suomenmaa! Muistomerkkiä jaettaissa.
Hän astui alas valleilta, meni peloissaan väistyvää joukkoa vastaan, jokainen näki, että hän oli täydellisesti turvaton. Mutta kuitenkaan ei kukaan uskaltanut kohottaa kättään häntä vangitakseen. Ei se ole ihmisen luuta ja lihaa tuo, se on varjo, virkkoi muuan vanha vöyriläinen. Kuun näen hänen lävitsensä paistavan.
Keimo käski jokaisen askartelemaan asemallansa, nostamatta kättään vastoin voimallista vihamiestä, joka vihoissansa varmaan saattaisi meille polttomurhan ja kuoleman. Mutta toisin tahtoi isäni sokeassa rohkeudessansa, ja hänen tahtonsa voitti.
Nurmikolla, muutaman askelen päässä hänestä, astuskeli Eulampia, maahan tuijottaen. Hän näkyi etsivän jotakin ruohosta, sieniäkö sitten lienee etsinyt vai mitä silloin tällöin notkistuen alas, kättään kurottaen ja laulellen puoli-ääneen. Minä pysähdyin samassa ja rupesin kuuntelemaan.
Hän kainosti katseli eteensä, loi silmänsä maahan ja puristi hiljaa minun kättäni, hän vuorostaan, kun minä olin hänen kättään puristanut; vaan silloin kuu arvaamatta tuli esille pilven takaa eikä hän nähnyt muuta varjoa kuin omansa edessään.
Pitemmittä mutkitta pisti Maija kätensä Matin käsikoukkuun ja alkoi kävellä leppasta Matin kanssa kynkässä muiden jäljessä. Matista tuntui siltä kuin käärme olisi koskettanut häneen; olipa vähältä, ett'ei hän vetäissyt kättään pois ja työntänyt Maijaa pois luotaan. "Mitenkä sinä nyt saatat tämmöisen maankulkijan kanssa rinnakkain kävellä", sanoi Matti kolkosti.
»Enempää en tarvitse tietää», lausui hän. »Mr Rankeillor on tunnettu mies.» Ja hän pyysi meitä lopettamaan ateriamme, poistumaan kylästä niin pian kuin mahdollista, ja piilottautumaan rannalle metsikköön. »Luottakaa minuun», vakuutti hän. »Minä keksin kyllä jonkun keinon saadakseni teidät lahden yli.» Toivomme oli nyt täytetty ja kiitollisina puristimme hänen kättään.
Kuin kiiltokivi maurin ohimolla, Liiaksi kallis nautintona olla, Maan omaks liian jalo! Neito-sarjassa Kuin lumikyyhky varisparvessa. Kun tanssi päättyy, kättään kosketan Ja autuaaks teen käteni rohkean. Lemminkö ennen? Silmäni, se kiellä! Tät' ennen kauneutt' en nähnyt vielä. TYBALT. Tuo Montague on äänestänsä. Poika, Käy miekkani! Haa!