United States or Fiji ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mua lempii hän, ja lemmen viekkaudella Tuon jörön kautta vietellä mua koittaa. Herttuan sormus! Moista ei hän saanut. Mua lempii hän; jos niin on, paremp' oisi Tuon raukan rakastua unelmaan. Sa, valhepuku, olet ansa, jolla Saa viekas vihollinen paljon aikaan. Kuin helppo kauniin mairijan on painaa Kuvansa vahaiseen naissydämmeen!
Oletko varma siitä että itse olet aina täyttänyt hyvän vaimon velvollisuudet? LIINA. Kuinka niin? ANNA. Eikö miehesi hyvin usein työstä palattuaan saa olla tapaamatta kotona, muutakuin tuon jörön palvelustytön ja syödä huonosti valmistettua ruokaa yksinään ikävässä, tyhjässä ruokahuoneessa?
»On meidänkin pitäjässä muuan rikas, ja onkin oikein uhma rikas», arveli joku kiantalainen. »Niin, Jörön ukko», jatkoi toinen kiantalainen. »Sillä niitä on rahoja. Eipä hänellä muuta ole työnäkään kuin muutella niitä kuopasta kuoppaan.» »Kuopassako hän niitä pitelee?» »Kuopissahan ne vanhat miehet niitä pitelevät, petäjikössä puitten juurilla ja kivien alla.
Sitten niitä muuttelevat aina uusiin kuoppiin, jottei keksittäisi heidän kätköjään. Näin minä kerran kun se Jörön ukko tuli metsästä ja kantoi rahojaan kotia. Oli vanha saapasrähjä, joka oli hänellä täynnä rahoja. Siinä oli homehtunutta hopeaa kosolta. Kuinka monta saappaan täyttä liekään hänellä.» »Mistä hän niin oli koonnut?» »En tiedä mistä hän lie keräillyt.
Kun kaikki oli jo valmiina, huomautti Vesa: Eipä ole koiria, jotka haukkuisivat, jotta suntio ajaisi pois. Mietittiin sitä asiaa. Minäpä tiedän, riemastui jo Vikki ja selitti: Vaikka on Tena ja Otto koirina, niin jotta kävelevät könnällään ja haukkuvat. Tena ja Otto koiriksi! hälisi jo koko joukko neuvosta ihastuneena. Mutta Tena mietti vielä jörön näköisenä ja jo huomautti: Eipä ole häntää!
Jos olisi jonkun toisen eikä Rajakorven Juhan, vääräsäären, jörön, joka ei osaa mielitellä eikä kielitellä... Vaan minä en tarvitse heidän apujaan, minä tuon hänet sieltä omin voimin, minä tapan Shemeikan, minä väännän siltä niskat kuin lampaalta, että kielen suustaan oksentaa, minä katkon siltä koivet, niin että kerran rusahtaa...! Ja venheen kokka säesti laineisiin lokattaen: tee se, tee se!
Vaikka tuollainen luonteen vilkkaus onkin haitaksi koulunkäynnissä, on se minusta paljon lupaavampi kuin tuollaisen jörön, joka ahnaasti nielee opettajan sanat mahaansa, voimatta niitä kumminkaan vereksi sulattaa.»