United States or Kenya ? Vote for the TOP Country of the Week !
He polveutuivat baltien mainehikkaasta suvusta, joka oli ollut länsigoottien hallitsijasukuna eikä juuri antanut amelungeille perää iässä eikä maineessa. Heidän sukupuunsa ulottui, samoin kuin kuningassuvunkin, jumaliin saakka. Heidän rikkautensa ja suunnattomat maatilansa sekä heidän sotaisten urotöittensä maine lisäsivät heidän sukunsa valtaa ja loistoa.
Ei puhu mitään, kävelee vain kävelemistään, ikäänkuin etsisi jotakin. Liketessään venettä hän katsoo siihen ja astuu taas eteenpäin, mutta kalastaja, johon hän on katsonut, kuolee." "Hyvä aihe" huomautti Petronius. Vestinius kurotti kuin kurki pitkää kaulaansa ja kuiskasi salaperäisesti: "En usko jumaliin, mutta henkiin uskon oi!" Nero ei kiinnittänyt huomiota hänen sanoihinsa.
"Mutta johan minä sanoin Tigellinukselle, ettei noituus vaikuta jumaliin. Etkö sinä muista, oi jumalallinen, kuinka sinä hymähdit ja lausuit heti: habet!" "Muistan." Ja Nero kääntyi Vinitiuksen puoleen. "Rakastatko häntä niinkuin Petronius sanoo?" "Rakastan, herra!" vastasi Vinitius. "Siinä tapauksessa käsken sinun huomisaamuna lähteä Roomaan naimaan hänet.
Eikä ole hyvä olla siellä, missä on, eikä kukaan tyydy siihen, minkä pivossaan pitää ja omistaa. Hän lauloi ihmis-onnesta, joka on pyhää pyrkimystä, ja ihmisheimosta, joka tahtoo nousta jumaliin. Hän lauloi Kohtalosta, joka on kaikkeuden voimien yhteistulos, ja graniitista niinkuin vanhimmasta veljestään.
Mutta Domitius Aferia, vanhaa pahantekijää ja ilmiantajaa, loukkasi tämä puhe, ja vimmoissaan kaatoi hän tunikansa täyteen falernoviiniä. Hän oli aina uskonut jumaliin. Ihmiset ennustivat, että Rooma kerran häviää, mutta toiset väittivät, että se jo paraikaa on häviämässä. Ovat oikeassa!
Mitä haittaa minulle olisi saattanut olla yhdestä uudesta jumalasta, ja miksen minä olisi voinut uskoa häneen varsinkin kosken ikinä ole erittäin vakavasti uskonut vanhoihin jumaliin? Tiedän aivan varmaan, etteivät kristityt koskaan valehtele, mutta kuitenkin he vakuuttavat, että hän on noussut kuolleista. Sitä ei kukaan ihminen tähän asti ole tehnyt.
Mutta jumaliin pääsee filosofin sielu, joka oikeata hyvettä harrastaa, totuutta etsii ja ruumiista irtaantuu. Sitä väitettä vastaan, että sielu muka olisi harmonia, sotii se seikka, joka jo on myönnetty, että sielu on olemassa ennen ruumista, jota ei voi sanoa soinnusta. Siitä seuraisi myöskin se selvä vääryys, ettei olisi mitään eroitusta hyvän ja pahan välillä.
Nero ei uskonut jumaliin, mutta sen sijaan hän niitä pelkäsi, varsinkin salaperäistä Vestaa. Kun hän astui jumalattaren pyhän tulen eteen, valtasi hänet sellainen kauhu, että hänen hiuksensa äkkiä nousivat pystyyn, hampaat suussa alkoivat kalista ja joka jäsen värisi. Hänen täytyi nojautua Vinitiuksen käsivarteen, joka sattui seisomaan hänen vieressään.
Vanhoihin jumaliin sinä et usko enää, uusia sinä olet liian ylpeä lähestymään. Yhtä pitkä on heiltä meille matka. TUURA: Entäpä tulevatkin kerran? LALLI: Ketkä? TUURA: Tulevat talvi-iltana tupaasi, kolkuttavat kovasti ovellesi. TUURA: Sellaista on tapahtunut. Ihmismuodossa kuuluu kulkevan Ristin Kiesus. LALLI: Sepä olisi ! Vaitiolo.
Tuon tuostakin kuului iloinen naurunpurkaus, ylistysten tulva tai suutelo, joka liian äänekkäästi painettiin jonkun valkealle olkapäälle. Juodessaan viiniä varistivat vieraat pikareistaan muutamia pisaroita kuolemattomille jumalille, sulkeakseen isäntäväen heidän huomaansa ja suosioonsa. Se ei merkinnyt mitään, etteivät useimmat uskoneet jumaliin. Tapa ja taikausko sen vaati.