United States or Turkmenistan ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Jollei tämä ajatus, joka sitoo minut minun Jumalaani ja kohottaa mieltäni, jollei tämä ajatus olisi, kuinka mitätön ja kurja, kuinka vaikea ja tyhjä tämä sanan synnyttämä maailma olisi, johon he ovat kiintyneet! Jollei tämä ajatus olisi, minä saattaisin vaipua maahan ja kuolla.
Ja Iisakkia hyvästellessään hän puhui: "Minä kiittäisin Jumalaani vielä enemmän tästäkin armon ajasta, jonka olen viettänyt näiden naapurusten vieraanvaraisessa kodeissa, jos saisin viedä tiedon kanssani, että olisin rakkauden siteet lujittanut heidän kesken. Mutta nyt lähden luotanne mustin mielin.
EMILIA. Oi Jumalaani, mitä se on?! Kynän-pyörähys sinulta pelastaa minut häviöstä, kadotuksesta jaa kuolemasta! Sillä tiedä, ennen jätän elämän. EMILIA. Pidättäkää itseänne, isäni te olette kristitty! MAHLOW. Siitä ei sinulla ole minun kanssani keskustelemista. Vastaa aika lähenee joka hetkessä voi ovi avautua ja minä olen hävinnyt!
Kuta lujaluontoisempi mies on, sitä suuremmat ovat hänen tuskansa; kuta suurempi hänen kunnian-tunteensa on, sitä katkerammat ovat vaivat ja monesti olen kiittänyt Jumalaani, ett'en ole myrkyttänyt naisen elämää, pakoittamalla häntä läheisyydessäni huomaamaan kuinka yhä enenevä synkeys on kietoutunut sieluni ympäri. Mutta maailma vaatii, että aina pysymme mukana, muutoin jäämme jälkeen.
"Tuo ainoa, jota minä palvelin niinkuin jumalaani, on jättänyt minun", hän jatkoi sortuvalla äänellä. "Mitä jääpi minulle kuin lähtö takaisin vanhojen jumalieni luo? Kansani tarvitsee minua. He tarvitsevat vielä puolustajia. Minä tahdon taistella heidän puolestaan ja kuolla heidän tähtensä." Labeo ei lausunut mitään.
Sanon vain: pieni, vähäpätöinen on ihmisten apu silloin, kun Herra kätensä ojentaa..." Kun saarnamies kuuli Antin näin puhuvan, nousi hänen mieleensä taas uusia kysymyksiä. Herra näkee ja kuulee muuallekin kuin kuumaan seurapirttiin, mietti hän. Nuoren miehen katse oli kirkas, ja silmästä loisti riemu. "Ketä kiität pelastuksestasi?" kysyi saarnamies. "Jumalaani kiitän.
MUNKKI. Viel' äsken Quarantanassa ma istuin, lähellä Jerikoa, erakkona; mut tuli Arabian rosvoja, mun temppelini, kojuni he sorti ja raasti minut mukaansa. Vaan pakoon mä pääsin onneksi, ja pyytämään ma patriarkalt' uutta paikkaa saavuin, miss' elämäni loppuun hurskaana mä yksin palvella voin Jumalaani. NATHAN. Maa jalkaani jo polttaa, hyvä veli! Pian! Minkä pantin mulle annoit siis ?
Mitä sinä, äiti, teet? kysyi Jouko. Jumalaani rukoilen, ainoata auttajaani, Neitsyt Maariaa emosta, hänen poikaansa pienokaista ja kaikkia pyhiä miehiä. Hän rukoili vielä, sammutti sitten tulen, otti kuvan seinältä, otti vesiastian kuvan alta parresta ja kulki elukasta elukkaan, tehden kuva kädessä ristinmerkkejä lehmäin pään päällä ja vettä niiden selkään ripauttaen.
"Minä olin vartiana sinä päivänä kuin Jabaster kuoli." "Taivaitten kautta! minä kuuntelen tarkkaan. Puhu, puhu!" "Hän kuristi itsensä, eikö niin sanota?" "Niin minulle aina kerrottiin." "Sinä olet syytön, sinä olet syytön! Minä kiitän Jumalaani, kuninkaani on syytön!" "Ole yhtä varma siitä, kuin että Israelilla on toivo. Minä pyydän sinua, kerro minulle kaikki."
MARIA. Kuinka kovasti onnen käsi päällämme on! Tuska tulee minulle ajatellessani, olla varjeluksetta. Sydämmeni tykkii, niin kuin jos se tahtoisi halkaista rintani. Jaa, jaa, olen sairas, hyvin sairas! Muutoin olisin narrimainen lapsi, jos tahtoisin syyttä niin tuskitella. Mutta mitä tahtovat nuo nuorukaiset minulta? Mintähden vainoovat minua? Oi Jumalaani!